17. tammikuuta 2018

Mitä kuuuluu, kukkuluuruu?

 Vaikka edellisessä postauksessa kerroinkin kaipaavani pitempiä yöunia tai enemmän omaa aikaa, kuuluu meille perheenä todella hyvää. Talossa raikaa nauru, hommat sujuu ja kaikilla on suurimman osan päivästä hyvä olla. Pikkuisen maha vielä vähän kiusaa, mutta sekään ei enää joka ilta!
 Vaikka aikani blogin päivittämiseen ja intoni pimeydestä johtuen kuvien ottamiseen ei olekaan riittänyt, on meillä viime aikoina tapahtunut paljon kaikenlaista. Esimerkiksi viimeisen viikon aikana:

♥ Meillä on pyörinyt oikea pyörremyrsky. Päätin vihdoin laittaa kaikki kodin kaapit järjestykseen ja kylläpä olikin paljon ylimääräistä niihin jemmattuna! Meiltä lähti esim. neljä isoa muovikassillista tekstiilejä matonkuteiksi, neljä jätesäkkiä kierrätykseen ja yksi jätesäkillinen turhia papereita. Kummasti tuli kaappeihin tilaa!
♥ Olemme nauttineet ulkoilusta, vaikka lunta saatiin tähän päivään asti odottaakin. Aurinkokin tuntuu olevan tallella. Kuinka paljon pienikin hetki paistetta piristääkään!

♥ Pakkaspäivinä olemme nauttineet lämpimästä kaakaosta takkatulen loimussa

♥ Olemme rakennelleet jättisuuria Lego-rakennelmia sekä hurjan pitkiä junaratoja

♥ Kävimme kiinalaisessa ravintolassa lounaalla koko perheen voimin

♥ Olen suunnitellut ja aloittanut kodinhoitohuoneen uudistamista. Huoneesta löytyi myös vuosikausia kadoksissa ollut aarre.

♥ Meillä on ryömitty kilpaa lattialla, pesty lattioita kuolalla ja pistetty vanhemmat jumppaamaan.
♥  Useana aamuna olemme nauttineet uunituoreista sämpylöistä. Nam!

♥ Karkasimme miehen kanssa melkein kaksin syömään. Pikkuinen ei pulloa hyväksy, joten hänet piti ottaa mukaan. Tarkoitus oli, että pikkunen olisi nukkunut vaan hän päättikin muuttaa vanhempien rauhaisan keskusteluhetken ja romanttisen illallisen varastamalla huomion itselleen.

♥ Olemme askarrelleet talvisia askarteluja ja pelanneet paljon lautapelejä

♥ Lapset ovat tehneet uskomattoman hauskoja esityksiä meidän vanhempien iloksi

 Mitä sulle kuuluu?

11. tammikuuta 2018

Vauva nukkuu, minä en

 Terkkuja täältä♥ Arki palasi maanantaina perheeseen ja sitä myötä käsite 'äidin oma-aika' tuntui hiljalleen katoavan. Periaatteessa rytmimme kyllä sopii lapsille oikein hyvin, sillä koululaisten lähdettyä Onni saa joka päivä viettää rauhaisan hetken kaksin kanssani ja pikkuinen taas yksin huomiota isompien käytyä nukkumaan. Itse vain tahtoisin edes sen pienen hetken täällä blogin parissa, sillä jaettavaa kanssanne kyllä olisi.

 Tarkoitukseni oli kuitenkin kirjoittaa nyt hieman pikkuisen nukkumisesta, jota ennen hänen syntymäänsä niin kovasti jännitin. Edelliset kaksi painosta, kun eivät nukkumisen päälle vaivojensa vuoksi öisin eikä päivisinkään ole ymmärtäneet. Pikkuinen onkin oikea unelma, sillä koliikista huolimatta hän nukkuu 10-12 tunnin yöunia yhden aamuherätyksen taktiikalla. Ainut miinus tässä onkin hänen rytminsä, joka noudattelee jo mahassa totuttua rytmiä: päivä jumpataan ja vasta klo 23 jälkeen mietitään nukkumista.
 Usein itse nukahdan lähes samaan aikaan vauvan kanssa. Herätyskello on soimassa koululaisten vuoksi jo klo 7 eli saisin kyllä nukuttua putkeen 6-7 tuntia. Tämä unimäärä ei kuitenkaan itselleni riitä. Lisäksi meillä asuu yhä kaksi erittäin huonosti nukkuvaa poikaa, jotka kilpaa syystä tai toisesta herättävät vanhempiaan. Tällä hetkellä esim. Onnilla on menossa joku pahojen unien kausi ja usein lastenhuoneesta kuuluu hysteeristä huutoa.

 Muiden kysyessä vauvan nukkumisista, en uskalla ääneen sanoa olevani väsynyt. Jos he eivät ymmärtäneet sitä silloin kun valvoin kaikki yöt, eivät he ymmärrä nytkään. Pikkuinenhan nukkuu loistavasti! Näin mahtavasti tällä hetkellä nukkuvan vauvan kanssa en siis todellakaan aio lähteä kilpailuun väsyneimmän äidin tittelistä, vaikka ne omat kokonaiset yöunet puuttuvatkin.

 Vaikka aika ajoin hihittelen, kiroilen katkeilevia ajatuksia ja äksyilen täällä rikkonaisen yön jälkeen, olen hämmästyneen kiitollinen hyvin nukkuvasta pikkuisesta. Tuo vauvahan on oikea unelma, sillä herää ensimmäisen kerrankin syömään vasta, kun itse olen jo hereillä. Miten kummassa meille on tuollainen ihme syntynytkään? Väsyneimpänä aamunakin tiedän, että tilanteemme voisi olla paljon synkempi. Voisin taas valvoa lähes 24/7. Tiedän, että huonoja öitä on varmasti myös pikkuisen kanssa tulossa, mutta kokemusten myötä tiedän myös meidän selviävän niistä.  Nyt keskitymmekin siis hyvillä mielen ihailemaan niin suloisesti nukkuvaa vauvaa♥

 Kuinka siellä nukutaan?

5. tammikuuta 2018

Voisko lapsenteon aloittaa alusta?

 Siinä me miehen kanssa istuimme onnellisina sohvalla ja kilpaa sylittelimme kitisevää pikkuista, kun toinen meistä sanoi ääneen sen, mitä molemmat olivat jo miettineet. "Voisko tän lapsenteon aloittaa uudelleen?"

  Pikkuisen odotus ja ensimmäiset kuukaudet ovat siis saaneet meidät täysin lumoihin. Haluaisimme pysäyttää ajan tähän. Nauttia vauvan ihanista ilmeistä, uusista taidoista ja kaikesta tästä. Elämä vauvan kanssa tuntuu nyt parhaimmalle kuin koskaan.
 Se, että mietimme uudelleen lasten yrittämisen aloittamista, ei tarkoita puolison vaihtamista eikä myöskään isompien lapsien olevan jotenkin vähemmän rakkaita. Kyllä me samalla lailla koemme onnen tunteita heitä katsellessamme. Sitä paitsi isommat lapset ovat meistä kasvattaneet juuri sellaiset vanhemmat kuin me juuri nyt olemme.

 Tämä koliikkiaika ei tuntuisi nyt varmastikaan näin ihanalle, mikäli pikkuinen olisi meidän ensimmäisemme. Olemme vain oppineet isompien lasten kohdalla jo virheistämme. Osaamme nyt keskittyä siihen tärkeimpään, rakkaaseen pikkuiseemme ja hyväksyä, ettei lapsen kanssa aina mennä sitä helpointa tietä. Tiedämme selviävämme vaikeistakin hetkistä yhdessä ja ymmärrämme nauttia niistä hyvistä asioista.
 Joskus ennen raskautumista mietin, että mikäli joskus saisimme vielä lapsen, nauttisin hetkistä enemmän. Koskaan en olisi kuitenkaan osannut kuvitella, että tämä vanhemmuus voisi vielä tuntua näin mahtavalle! Kuinka onnellinen sitä voikaan omasta katraastaan olla ja kuinka ihmeelliselle oma pikkuinen voikaan tuntua. Kiitollisina jatkammekin nauttimista vauvakuplassa ja yritämme pitää ne haikeuden tunteet vielä poissa.

 Miltä vanhemmuus sinusta tuntuu juuri nyt?

3. tammikuuta 2018

Perhekalenterista apua arjen hallintaan

Yhteistyössä Yours Mine Design

 Tapanani ei ole tehdä uudenvuodenlupauksia enkä tehnyt niitä nytkään. Mietin kuitenkin usein vuoden vaihtuessa miten voisi tulevasta tehdä vieläkin paremman. Tänä vuonna koitan olla unohtelematta niin paljon :D

 Meillä on aina ollut keittiön seinällä ei niin ihana mappikalenteri, johon on saanut laitettua niin tärkeät merkinnät kuin paperitkin. Perheen kasvaessa kalenterin kirjoitustila vaan ei ole riittänyt ja talo on täyttynyt useammasta versiosta. Muuten hyvä, mutta arvaa onko niitä jaksanut täyttää tai katsoa? Etenkin olemattomilla yöunilla on merkinnät jääneet täysin hunningolle.
 Olen tänään innoissani suunnitellut meidän uutta kalenteria. Sain yhteistyön merkeissä Yours Mine Designin Meidän vuosi 2018-seinäkalenterin, jossa on päivää kohden peräti neljä saraketta. Ihan ei tässäkään kalenterissa riitä jokaiselle perheenjäsenelle omaa saraketta, mutta toisaalta pienemmillä pojilla onkin vielä harvemmin mitään muistettavaa. Reilunkokoiset sarakkeet takaavat myös sen, että yhteen mahtuu kuitenkin tarvittaessa useampikin merkintä.
Reilun kirjoitustilan lisäksi kalenterin mukana tulee hauskoja tarroja sivuja elävöittämään. Etenkin Onni oli innoissaan näistä ja oppi nopeasti ymmärtämään mikä tarra tarkoittaa synttäreitä. Tarrat pystyy siirtämään sivulta toiselle, jolloin myös esim. lasten kaverisynttärit pystyy merkitsemään niin, että lukutaidoton Onnikin osaa laskea päiviä odotettuihin juhliin tai loman alkuun.
 Uskon, että tästä kalenterista on vuoden aikana hyödyn lisäksi myös paljon enemmän iloa koko perheelle. Ensinnäkin kalenteri näyttää edeltäjiään huomattavasti tyylikkäämmälle eikä pistä seinältä heti silmään. Vaikka itse suurimmaksi osaksi joudunkin vastaamaan kalenterin täytöstä, on yhdestä kalenterista muidenkin helppo tarkistaa missä mennään ja näin unohduksia ei pitäisi enää käydä, ainakaan niin usein. Kuten mainitsin, jopa Onni pystyy nyt kalenteria "lukemaan". Tärkeille papereillekin hommasin väliaikaisesti jääkaapin oveen laitettavan magneettinipsun, joten pysyvät nekin yhä tallessa :)

1. tammikuuta 2018

Vuosi 2018

 Olemme taas vuoden vaihduttua uuden edessä. Mitä tuleva vuosi tuokaan tullessaan, ei kukaan vielä täysin tiedä. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan millainen vuodestamme muodostuukaan, mutta joitain toiveita sekä suunnitelmia meillä kyllä on.
 Vuonna 2018 me:
♥ Nautimme varmasti haikeanakin pikkuisen kasvusta ja kehityksestä vauvasta taaperoksi
♥ Panostamme perheemme hyvinvointiin
♥ Jatkamme mökkiprojektia rakentamalla laiturin, laittamalla pihaa kuntoon ja kenties ehdimme sisätilojenkin kimppuun
♥ Teemme hiihto- tai hankiretken makkaraa paistamaan (olettaen, toki että saamme tarpeeksi lunta)
♥ Nauramme ja halimme paljon sekä ihmettelemme yhdessä uusia asioita
♥ Teemme vihdoin kunnon kesälomareissun
♥ Vietämme miehen kanssa enemmän aikaa myös kaksin
♥ Kunnostamme pihaa ja suunnittelemme koirataloa
♥ Retkeilemme nauttien luonnosta jokaisena vuodenaikana
♥ Suuntaamme risteilemään koko perheen voimin
 Vuodenvaihdetta me juhlimme hyvin rauhallisesti oman perheen voimin kotona. Katselimme elokuvaa, yritimme bongailla raketteja, herkuttelimme ja mietimme mitä tuleva vuosi tuokaan tullessaan. Miehellä oli päivystys käynnissä ja hän joutuikin illaksi töihin. Tämä oli varsin odotettavaa, joten ilotulitteisiin emme tänä vuonna olleet juurikaan panostaneet.
 Onnista parasta olikin tähtisadetikut ja puolilta öin, kun vihdoin pääsimme paukuttelemaan, Onni turvallisesti tarkkaili tilannetta huomattavasti muita kauempaa. Vuoden vaihtumisen jälkeen köllimme vielä hetken kaikki yhdessä kasassa sohvalla, kunnes uni vei voiton. Pikkuinen heräsi tavoistaan poiketen jo seitsemältä, joten hieman väsyneenä tämä vuosi alkoi. Yöllä satanut lumi ja kunnon leikkituokio ulkona kuitenkin piristivät kaikkien mieltä :)

 Miten sinä vietit vuoden vaihdetta? Mitä on odotettavissa tänä vuonna?

30. joulukuuta 2017

Tällainen oli meidän vuosi 2017

 Vuosi sitten kirjoitin tämän vuoden suunnitelmia koskevan postauksen alkuun "Elämä on yllätyksiä täynnä, eikä kaikkia voi onneksi ennalta tietääkään". Kuinka oikeassa tuo lause olikaan! Suurin ja ihanin yllätys tuhisee nyt sylissämme, mutta valitettavasti saimme myös niitä ikävämpiäkin yllätyksiä. Yksi sellainen osui vielä samaan päivään kun heikosti positiivinen raskaustesti. Onneksi emme menettäneet Toivoa, kuten pelkäsin!
 Tämä vuosi on siis mennyt pitkälti onnen huumassa ensin mahaa kasvatellen ja sitten pikkuisesta hullaantuen. Vuoteen on mahtunut kuitenkin myös paljon perheen kanssa vietettyjä ihania hetkiä ja retkiä. Heti loppiaisena Hygge valtasi kotimme ja kalusi hyvällä prosentilla kaikkea, myös juuri uusittuja huonekaluja. Vuodatimme kyyneleitä Pikkutäryn eskarin loppumisen ja ensimmäisen koulupäivän vuoksi. Kunnostimme mökkirantaa ja saimme myös ihmetellä Onnin nopeaa reipastumista.
 Blogia päivittelin tänä vuonna aiempaa vähemmän sillä olotila ja aika eivät vain sallineet muuta. Aiempaa hiljaisemmasta tahdista huolimatta blogivuosi oli aivan mahtava, paras ikinä! Suuret kiitokset teille ihanaiset siellä♥ Kiitokset myös yhteistyökumppaneille, joiden kanssa sain tehdä mukavia yhteistöitä♥

 Mikä teitä lukijoita sitten tänä vuonna kiinnosti? Vaikka pyrin kirjoittamaan muustakin kuin raskaudesta ja pikkuisesta, on top 10-lista juurikin noita aiheita täynnä.
10. Pikkuinen on täällä♥
Pikkuinen syntyi ja hurmasi niin meidät kuin muutkin.
9. Tyttö vai poika?
Arvuuttelut pikkuisen sukupuolesta kävivät kuumina. Tämä vanhoihin uskomuksiin ja ennustuksiin perustuva postaus taisi mennä ennustuksissaan aika metsään :D
8. Pikkuisen syntymä
 Synnytyskertomukset tuntuvat kiinnostavan aina ja niin näyttäisi olevan tämänkin listan perusteella. Vaikka pikkuisen syntymä ei mennytkään ihan toiveiden mukaan, ei mitään traumojakaan päässyt syntymään. Osaston kiireellehän ei synnyttäjä nyt vaan voi mitään.
7. Kyyneleitä
 Postaus, joka saa yhä pienen kyyneleen silmäkulmaani. Kertomus siitä kuinka emme vielä olleet valmiita luopumaan vauvajutuista ja ihan pienistä lapsista, mutta samalla olimme jo tehneet surutyötä asian suhteen. Lopussa kyyneleet vaihtuivatkin onnen kyyneleiksi, kun paljastin suuren uutisemme.
6. Mikä pikkuiselle nimeksi?
 Nimen löytäminen pikkuiselle ei ollut ihan helppoa. Onneksi olitte valmiita auttamaan mahtavilla ehdotuksillanne♥
5. Mitä meille kuuluu?
 Oli mukava huomata, että meidän kuulumiset kiinnostavat teitä! Täytyy jatkossa yrittää kirjoitella enemmänkin ihan näitä peruskuulumisia :)
4. Ihan(a) kamala alkuraskaus
 Alkuraskaudessa olin onnesta sekaisin, mutta samalla peloissani pääsisimmekö loppuun asti. Oireista inhottavin oli pahoinvointi, joka sitten lopulta kulki seuralaisena läpi raskauden. Onneksi kuitenkin jossakin kohtaa ymmärsi helpottaa hieman!

3. Mitä hankintoja vauvalle osa 2: Nukkumiseen
 Vauvahankinnat tuntuivat kiinnostavan kokonaisuudessaankin ja niitähän meillä riitti. Jostain syystä hankintasarjasta juuri nukkumisosa oli hurjan suosittu. Pienten uneen kannattaakin panostaa, sillä vaikuttaahan vauvan nukkuminen myös omaan jaksamiseen.
2. Kesäiloa lapsille-haaste + 10 vinkkiä ilmaisiin kesäpuuhiin
 Jos edellisenä vuonna hetken mielijohteesta pistin pystyyn mahtavien kanssabloggaajien kanssa keräyksen Lastenklinikoiden kummeille, heräsin tänä vuonna ehkä hieman myöhässä keräämään kesäiloa lapsille. Oli sydäntälämmittävää huomata, että haastetta myös otettiin vastaan ja Brother Christmas pääsi kesäiloa välittämään.
1. Äitiyspakkaus vai avustus rahana?
 Vuoden ehdottomasti suosituin postaus oli pohdintani ottaako äitiyspakkaus vaiko avustus rahana. Vaikka olin aluksi ollut ehdottomasti pakkauksen linjalla, en ole katunut rahan valitsemista. Pieniä vaatteita kun meille ehti jo pelkästään raskauden aikana kerääntyä valtavat kasat ja tuon ihanan pöllömakuupussin sai ostettua muutenkin.

 Instagramissa (@kotiaidinelamaa) julkaisin vuoden aikana 634 kuvaa. Aika vauvanhuuruinen syksy ollut, sillä koko vuoden yhdeksän suosituinta kuvaa näyttävät tältä.
 Sellainen oli vuosi 2017 ja mielenkiinnolla jään odottamaan mitä seuraava vuosi tuokaan tullessaan. Toivottavasti olette viihtyneet kanssamme tämän ikimuistoisen vuoden. Toivon teille onnen täyttämää vuotta 2018 ♥

29. joulukuuta 2017

Pikkuinen 3kk

 Oikeastaan meidän pieni mies täytti 3kk jo ennen joulua, mutta koska kävimme neuvolassakin vasta näin välipäivinä, päätin kirjoittaa muutaman sanasen pojan kehityksestä. Tuo neuvolassa käynti joulun jälkeen olikin loistava valinta, sillä rokotuksista seurasi kiukkua, unettomia öitä, jättipukluja ja mahanväänteitä.

Pikkuinen ei oikeastaan taida olla kovinkaan pikkuinen, sillä hän on tässä iässä lapsistamme kaikkein isoin. Painoa puntari näytti jo 7kg ja pituutta mitattiin 61cm. Pikkuisen nauttima äidinmaito taitaakin olla melkoisen tuhtia tavaraa :D Keskustelimme neuvolassa jo kiinteiden aloituksestakin, mutta näillä kasvuilla emme pidä asian kanssa mitään kiirettä.
 Nyt 3kk:n ikäisenä pikkuinen on todella seurallinen tapaus, joka ei päivisin juurikaan nuku. Iltapäivään asti hän rakastaa seurustella ja leikkiä. Saammekin usein kuunnella hänen suloista nauruaan♥ Iltaa kohden valitettavasti hyväntuulisuus vielä usein katoaa ja tilalle tulee kitinä ja kiukku. Pojalla on selvästikin paha olla, mutta onneksi koliikki on sentään antanut jo edes hieman helpottamisen merkkejä.

 Sisarusten innolla odottamia uusia taitojakin on jo tullut. Pikkuiset kädet ovat kovia tarttumaan aivan kaikkeen, etenkin siskon hiuksiin, ja tavaroita myös tarkkaavaisesti siirretään kädestä toiseen. Myös omat varpaat on löydetty ja ne tuntuvat olevan ihmeellisen ihanat! Lattialla pikkuinen viihtyy aika huonosti, mutta ei hän enää paikallaankaan pysy. Selällään pikkuinen pyörii ympyrää ja mahalleen kääntyessään vetää jalkoja massun alle sekä polkee vauhtia niin vimmatusti. Milloinkohan jo menee vauhdilla eteenpäin? Itse toivoisin, ettei ihan pian sillä jo nyt tauotta heiluvaa pientä miestä on varsin hankala kuvata :D
 Päivissä on jo selvä rytmi. Pikkuinen heräilee vasta noin klo 9-10 ja on hereillä parisen tuntia. Päikkäreitä nukutaan korkeintaan tunti, joskus hyvällä tuurilla ulkona parikin. Päivällisaikaan alkaa kitinäkausi, jolloin hyvällä tuurilla poika nukkuu jopa vartin torkut. Olo helpottaa noin klo 23, jonka jälkeen on yöunien vuoro. Tähän asti yöt ovat menneet heräämättä, mutta mielenkiinnolla odotan ovatko risaiset yöt nyt alkaneet.

 Meillä ollaan siis yhä aivan täysin vauvahuumassa ja nautitaan jokaisesta hetkestä. Vielä, kun osaisi edes hieman hidastaa ajan kulua, sillä vauvathan tunnetusti kasvavat ja kehittyvät vähän liiankin nopeasti.

Mitä muille pienille kuuluu?