25. syyskuuta 2013

Nimen metsästystä


Syntyi pieni menninkäinen
eikä tiennyt nimeään,
lähti sitä etsimään.

Näki heinän,
näki kuun,
näki kiven,
näki puun,
pienen hassun ryysymytyn
sekä äidin hillopytyn.

Niin sai pieni menninkäinen
monen monta nimeä:
Heinä, Kuu,
Kivi, Puu,
Pieni Hassu Ryysymytty
sekä Äidin Hillopytty.
-Hannele Huovi

Pian pitäisi antaa meidän nuorimmaisellekin se ihan oikea nimi. Tällä hetkellä emme osaa kutsua häntä kuin vauvaksi, vaaviksi tms. vaikka isommilla lapsilla on heti olleet "lempinimet" käytössä. Jotenkin tuntuu nimen keksiminen tällä kertaa vain niin tuskastuttavan vaikealle! Lapselle ei suoraan näytä mikään nimi sopivan tai sitten se ei vain toista vanhempaa miellytä. Joudutaankohan vielä arpomaan nimi? Pikkutäryhän on sitä mieltä että pikkuveljen nimi on Hilma ja kuulemma hän ei ala isoveljeksi jos päädytään toiseen nimeen. Kukahan kertoisi pojalle ettei hänellä ole kyseiseen pestiin samanlaista valintaoikeutta kuin vauvan tulevilla kummeilla on?

 Nimiä kun on tässä pähkäilty niin samalla on tullut mietittyä miksi vauvaa alan täällä blogissa kutsumaan. Eihän hän ikuisesti vauvana pysy. Päätin mennä samalla linjalla kuin edellistenkin kanssa eli kiitos miehen työporukan tästä hetkestä lähtien meidän nuorimmainen kulkee täällä nimellä Jyrä. Jännityksellä jään odottamaan osuuko nimi vielä oikeaan sillä pikkuisesta syntymäkoostaan huolimatta kasvutahti on ollut todella huimaa eli saa nähdä jyrääkö vielä joskus muut.  Täytyyhän se nuorimmaisen koittaa pärjätä isompien joukossa ettei ihan jalkoihin jäisi :)

8. syyskuuta 2013

Väsynyt äiti sekoilee

 Dementikko täällä moi! Univelkaa on siis ehtinyt kertyä jo niin mukavasti ettei päässä pysy yhtikäs mikään. Onneksi on kalenteri keksitty, mutta vielä kun muistaisi siihen vilkaista! Kännykän muistutuksetkin tahtovat unohtua minuuteissa etenkin jos on joku "kriisitilanne" kotona päällä. Lapsilla ainakin naurua riittää, kun puhun mitä sattuu ja tavaroita löytyy mitä hassuimmista paikoista! Äskenkin komensin Tellun kanssa ulos lähtevää Pikkutäryä: Laita nyt se kahvi päähän. Olin siis huutavan pojan kanssa laittamassa kahvia samalla kun poika kiukutteli eteisessä lempparilippiksen ollessa hukassa. Tellu taas teki eilen aamulla löydön vaatekaapistaan kun pikkarilaatikossa olikin vaippapaketti. Ihme ettei vaippoja edellisenä iltana mistään löytynytkään!

 Sain myös huomata ettei tässä tilassa valvotun yön jälkeen kannata netistä tilata yhtään mitään. Tai ei ainakaan ulkomailta, vaikka halvemalla saisikin. Tarkoitukseni oli tilata sitteri, jotta saisin hetkeksi kädet vapaiksi esim. Pikkutäryä auttaessa. Meille siis piti tulla tälläinen kokonaisuus

Kuva täältä
Paketista kuitenkin kuoriutui pelkät vaihtokankaat!!! Ei mennyt ihan putkeen ei! Ei hajuakaan miten moinen kömmähdys oli käynyt. Kenties eri värivaihtoehtoja etsiessä? Enkä tajunnut edes kassalla hinnan ollessa toista huomattavasti edullisempi! Eihän pelkistä kangasosista juurikaan apua arkeen ole, joten jostain pitäisi vielä löytää sitten itse sitterikin. Kyllä ärsyttää etenkin kun lapsille on ilmojen viilennettyä kertynyt ostoslistaa  muutoinkin valtavasti! Mitähän seuraavaksi käykään?!
  

4. syyskuuta 2013

Arkea ja vauvan vieraiden top 3 kommentit

 Ihan ensin täytyy todeta, että tämä postaus sisältää varmasti paljon kirjoitusvirheitä. Yhdellä kädellä huutava ukko olalla näpytteleminen vaan ei ole homma sieltä helpoimmasta päästä. Meillä mies on vaihteeksi tämän viikon pois arkea pyörittämästä ja sen kyllä huomaa! Aamulla on melkoinen suoritus ehtiä ajoissa kolmen lapsen kanssa saattamaan koululainen bussipysäkille. Kaupassakäynti on uhmaajan ja huutavan vauvelin kanssa perin mielenkiintoista ja ruuanlaitossa mennään yhdellä kädellä sieltä missä aita on matalin. Siivousta en ala edes ajattelemaan ja pyykkäyskin hoituu yksikätisenä silloin kun on pakko. Nostan siis hattua yksinhuoltajille jotka pyörittävät arkea aina yksin!

 Meidän pikkumies se siis huutaa lähes 24/7 aivan kuten veljensäkin aikanaan. Neuvolassahan ovat tälläkin kertaa sitä mieltä, että ihan vaan sitä koliikkia on. Itse olen kuitenkin varsin epäileväinen ja mietinkin aloittaisinko nyt ensin maidottoman vaiko gluteenittoman/ vehnättömän ruokavalion. Loputtomiin en kuitenkaan näin jaksa, joten jostain on apua edes yritettävä keksiä.

 Viime aikoina meillä on käynyt hirmuisesti vieraita vauvan huutoa ihmettelemässä. Hassua, miten vähintäänkin joka toisen suusta tulee samat kommentit. Suosituin on  ehdottomasti: Voi kuinka pieni!. Niin, onneksi vastasyntyneet eivät ole jättiläisiä! Jos 50cm:n vaatteetkin ovat isoja niin kyllähän se pieni on. Toisaalta nopeastihan nuo kasvavatkin. Toiselle sijalle pääsee ehdottomasti: Mä olin aivan varma, että teille tulis tyttö. Miksi tytöt ovat poikia parempia? Onko meidän vauva nyt jotenkin huonompi kun sattumoisin omaakin poikien vehkeet ja isänsä miehiset geenit? Eikö se ole pääasia, että saimme elävän ja toivottavasti myös terveen vauvan? Näköjään ei sillä vieraat olisivat niiiiiin tahtoneet ostaa söpöjä mekkoja ja mun olisi kuulemma pitänyt päästä taas touhuilemaan tyttöjen juttuja. Tellun kanssa se ei heidän mielestään ilmeisesti onnistu?! Top kolmosen viimeinen kommentti on: Kumman näköinen se on?. Tiedän, että vieraat tarkoittavat onko vauvassa enemmän isän vai äidin näköä, mutta myönnän myös kommentin ärsyttävän. Vauva on ihan itsensä näköinen! Niinpä pikkumiehen ollessa hereillä letkautetaan tyyliin: Kuulitko sanoi sua kumman näköiseksi?. Sitten vieraat voivatkin alkaa jo vertailemaan olisiko vauva kuitenkin veikan näköinen vai muistuttaisiko sittenkin siskoa.

 Vaikka arjen pyörittäminen onkin rankkaa niin osaa tuo pieni olla vain niin hurmaavakin! Sisaruksilleenkin on kovin rakas eivätkä malttaisi vauvaa päästääkään silmistään. Välillä sitä pitää pysähtyä miettimään onko todella ansainnut kaiken tämän onnen. Piilotellaan siis yhä hattarassa ja aktivoidutaan kunhan elo tasaantuu :)