3. lokakuuta 2013

Voiko ihanammin päivä enää alkaa?

 Yön unisaldona muutama hassu tunti ja juuri koiranuneen vaipuneena on ihana havahtua OHO-huudahdukseen. Ennen kuin saa silmät auki ja itsensä väännettyä ylös ehtii mainiosti vielä kuulla huudahdukset HUPS, OIJOI sekä ei tää onnittu. Tässä vaiheessa toivoisi jälkikasvun nukkuvan ja saapuessa tapahtumapaikalle ei kymmeneen laskeminen tahdo riittää. Näin alkoi meillä tänään aamu ja huudahdukset tulivat Pikkutäryn suusta. Poika ei sitten ihan ollut unisena ehtinyt pöntölle asti vaan isompi hätä oli tullut lattialle. Omatoimisena nuorena miehenä Pikkutäry oli alkanut siivoamaan sotkuaan, mutta lopputuloksena oli sitä itseään aivan joka paikassa mihin vain 3-vuotias ylettyy. Kylläpä oli ihana alkaa kuuraamaan niin haisevaa poikaa kuin vessaakin! Loppuvaiheessa Jyräkin heräsi huutaen ja putsaukseen pääsi myös hän sekä pinnasänky. Kun pojat olivat puhtaita olikin Tellu jo lähes myöhässä, joten pikaisesti Jyrä lämpöpussissa vaunuihin ja ei kun aamun juoksulenkille ilman sukkia tai pitkähihaista paitaa. Oli muuten kylmä! Onneksi ehdittiin lähes pysäkille asti bussin tullessa joten tyttö ehti juuri ja juuri kyytiin.

 Viimeisetkin unenrippeet kyllä tänä aamuna katosi hyvin nopeasti, mutta jokusen sekunnin tuli kirottua "uravalintaa". Toisaalta katumuskin katosi hyvin nopeasti kun Pikkutäry kiipesi syliin ja nappisilmillään viattomasti tuijotellen ja samalla halien hoki: Äiti, mää niin lakattan sua. Anteekti vahinko, mää en vaa pyttyny olemaan kakkimatta ja omat jälet pitää tiivota.  Miestä olen yrittänyt opettaa  tyhjentämään työnsä pöydiltä, mutta näköjään oppi menee paremmin perille nuorempana :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti