30. tammikuuta 2014

Ihan soseessa vai sormet suussa

 Jos olisin vuorokausi sitten ollut tätä postausta kirjoittamassa, olisin hehkuttanut arjen helpottuneen. Viime yö valvottuna, kasa ah niin ihania pukluisia vaatteita ja kehoni lihasten huutaessa liiasta kantamisesta on hehkutusfiilis kuitenkin kaukana. Tahdon uskoa, että olemme oikeilla jäljillä, toivoa että pian tulisi se aika jolloin saisi nukkua sekä viettää sitä ihan tavallista vauva-arkea ja myös ettei selkärangasta tulevien vauvan kanto- imetys- ja toimintatapojen uudelleen päivittäminen olisi turhaa työtä. Nyt kuitenkin muihin höpinöihin :)




 Meillähän alkaa 6kk:n ikä olemaan käsillä ja minimiehen (vaatekoko yhä 56-62) olisi aika oppia syömään. Ollaan kokeiltu bataattia, porkkanaa, perunaa, päärynää ja ties mitä muita sortteja sileänä, löysänä ja kokkareisena, mutta lopputulos on aina sama. Ei uppoa hyvällä tuurilla kuin lusikallinen. Kiinnostus syömistä kohtaan kyllä selvästi löytyy. Jos käteen antaa maissinaksun, kurkunpuolikkaan tai muuta soveltuvaa sitä maistellaan mielellään. Olenkin harkinnut kokeilevani sormiruokailua, vaikka soseet miellänkin jotenkin helpommiksi ainakin kodin ulkopuolella liikkuessa.




 Näin rättiväsyneenä sitä menisi mieluiten kaikkein helpointa reittiä. En kovin paljoa ole vauvojen sormiruokailuun vielä perehtynyt ja suurin kynnys taitaa tällä hetkellä olla mahdollisen sotkun määrä. Syömistä ei toki heti kukaan vauva siististi tee, mutta itse syöttäessä sitä sotkua voisi edes hieman yrittää vähentää. Toisaalta mitä väliä sotkulla on? Saahan ne siivottua! On meillä isommatkin lapset samassa iässä nakertaneet milloin mitäkin eikä ole haitannut vaikka banaania on ollut enemmän vaatteilla, lattialla ja pöytään taputeltuna. Nyt tuo kaikki tuntuu kuitenkin ajatuksenakin jo niin ylitsepääsemättömän vaikealle.


 Ollako ihan soseessa kun lusikkatavara ei yksinkertaisesti uppoa vai sormet suussa eväiden kanssa? Sotkulta emme pysty varmaankaan välttymään kummallakaan tavalla. Varaanpa siis yöksi pannullisen vahvaa kahvia ja tutkin huutavan pojan kanssa paremmin sormiruokailua. Ainahan voi palata tuttuun ja turvalliseen jos siltä tuntuu :) Makoisia unia muille!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti