Kun mies on paljon poissa kotoa töidensä vuoksi, on perheen yhteinen aika hänelle entistä tärkeämpää. Hän haluaa olla lastensa kanssa niin paljon kun mahdollista ja tiedän hänen potevan huonoa omaatuntoa töidensä vuoksi. Työt on kuitenkin tehtävä, mutta rakkaat harrastukset ovat jääneet tauolle. Usein yritän miestä pakottaa lähtemään saadakseen omaa aikaa sekä työnsä pois mielestä, mutta kaikkein parhaiten siinä kuulemma auttaa meidän kanssa puuhastelu. Ihania sanoja, mutta kyllä mielestäni hänellä pitäisi elämässä edes silloin tällöin olla muutakin kuin sitova työ ja perhe. Paras isänpäivä siis mieheni mielestä on täynnä perheen kanssa vietettyä aikaa.
Niin me eilenkin sitten isänpäivää vietettiin. Tehtiin Tellun kanssa aamupalaa miesväen loikoillessa satukirjan kanssa sängyssä. Syötiin kunnon 'hotelliaamiainen', touhuiltiin ulkona, paistettiin nuotiomakkaraa, leikittiin, pelailtiin jne. Pienimmän päikkärien aikaan pyörähdettiin pikaisesti miehen lapsuudenkodissa kahvilla, mutta muuten oltiin vaan. Paljon naurua, hyvää ruokaa ja kiireettömyyttä. Oli ehkä hieman haikeaa minustakin taas palata takaisin arkeen.
Kakkua ei isänpäivänä tehty sillä äitienpäivänä sitä tuli kyläilykierroksen päätteeksi kahvin kanssa ulos jo korvistakin. Vaikka nyt ei ollutkaan kuin yksi kyläilypaikka, päätin antaa Tellun toteuttaa itseään.
Miehen yhdestä lempparisuklaapatukasta ja pähkinärakkaudesta syntyi helposti Tellunkin käsissä ilman apua valmiisiin kuoriin hyviä suupaloja kahvin kanssa.
Kuka tässä enää kakkua kaipaakaan? Pikkutärylle tosin nämä eivät sovellu allergioidensa takia, mutta pakastimesta löytyi hänellekin mieluista herkkua.
Kuinka muilla sujui isänpäivä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti