20. marraskuuta 2014

Odottamisen vaikeus

 Pää jumissa sitä usein unohtaa ettei pienet lapset jaksa odottaa vaan malttamisen jalo taito alkaa yleensä onnistua vasta 3-4 vuotiaana. Joka ikinen aamu pienin pyörii jaloissa odottaen malttamattomana aamupuuroaan ja voi tuskastus kuinka vaikeaa on vielä odotella sen jäähtymistäkin tai äidin ehtimistä. Joskus rauhalisen pojan pinna palaa ja huomioni ollessa isommissa lapsissa on lopputulos tämä

Poika on vahvasti sitä mieltä ettei puuron jäähdyttyä ole enää aikaa ruokalappua esiin ottaa saati sitten siskon hiuksia laittaa. On siis kiivettävä omaan tuoliin ja tartuttava itse lusikaan. 
 
  Omaa vuoroaan Jyrähän ei vielä missään tapauksessa voi odottaa vaan hänen pitää tunkea äidin syliin vaikka väkisin. Sama pätee varmuuden vuoksi silloinkin kun pojalla on kaikki hyvin. Eihän sitä tiedä jos sattuisi äitiä tarvitsemaan juuri sillä hetkellä kun hän auttaa sisaruksia! Yksi poikkeus on pukeminen. Vaatteiden vaihtaminen ja päälle pukeminen on jotain niin ärsyttävää (ellei saa tehdä itse) ettei silloin ole tosiaankaan mikään kiire. Menkööt vaikka koko maailma ensin, mutta pikkuinen miniukkeli juoksee karkuun.
 
 Pukeutumisesta päästäänkin lähtemiseen. Jyrä ei tahdo ymmärtää miksi kummassa ei lähdetä sillä punaisella sekunnilla jos kerran lähdössä ollaan. Usein Pikkutäry on vasta vessassa kun pienin odottaa jo ovella. Vaatetus tosin yleensä on hyvinkin puutteellinen sillä kun lähdetään niin lähdetään eikä harrasteta sitä inhottavaa pukeutumista.


 Toinen poikkeus odottamisen vaikeuteen on iltatoimet. Pieni on vahvasti sitä mieltä ettei iltatoimilla ole vaikea odottaa kuin puuroa. Sänkyyn pääsemistä joutaa kyllä siirtämään vaikka yön pikkutunneille asti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti