En muista milloin Pupu Tupuna muutti luokseni. Se on ollut osa elämääni siis niin kauan kuin muistini kantaa ja kulkenut lapsena tiiviisti mukanani kaikkialla yhdessä erään koiran kanssa. Rakastin myös Pupu Tupuna kirjoja ja muistan usein istuneeni olohuoneen lattialla kirjojen kuvia tutkaillen. Ensimmäiset Pupu Tupuna-kirjat tehtiin alun perin kuulovammaisia lapsia varten, mutta ne hurmasivat muutkin lapset. En siis ole ainut Tupunoihin lapsena hullaantunut.
Omien lasteni myötä rakas Tupunani pääsi taas rakastavaan pieneen syliin. En tiedä kulkeeko rakkaus geeneissä vai hurmaako tämä pupu lapset muuten vain, mutta omienkin lasteni lemppareita ovat olleet Pupu Tupuna-kirjat ja tosiaan tämä pehmoinen kaveri on asustellut jo vuosikaudet Tellun sängyssä.
Ikä ja lapsen rakkaus näkyvät tässä pupuvanhuksessa jo. Toinen hammas on kadonnut, ennen niin pörröinen ja pehmeä karva on harventunut eikä Pupu Tupuna oikein jaksaisi enää istuakaan. Silti tämä kaveri jaksaa hurmata uusia lapsia kuten meidän pieninmäisen.
Rakastettuna Tupunan onkin hyvä haaveilla mitä ihanaa hän vielä tulevaisuudessa saakaan nähdä ja kokea. Uskoisin tämän kalleuden pysyvän perheemme matkassa viimeiseen asti ja ehkäpä joskus Pupu Tupuna pääsee vielä kuulemaan kun luen hänestä kertovia satuja lastenlapsilleni?
Pupu Tupunan faneille löytyisi
Metsolasta satiinimaista puuvillaa oleva pussilakana sekä ihanat jouluiset tyynyliinat. Kyllä kelpaisi meidänkin Tupunan näissä nukkua!
Löytyykö muita tähän suloiseen pupuun omassa lapsuudessaan ihastuneita?
Ei voi olla totta! Mulla on ollut pienenä myös ihan sama Tupuna! :D
VastaaPoistaEikä!?! Aika mahtava sattuma :D
Poista