Olimme miehen ja poikien kanssa asioilla. Useassa paikassa käytyämme ja viikon ruuat ostettuamme päätimme miehen kanssa käydä vielä kahvilassa kahvilla. Mies kävi onnellisesti hymyillen hakemassa meille kahvit ja pojille puoliksi tuoremehun. Katselimme hieman haikeina poikien nauttiessa pilleistä mehujaan. Aivan yllättäen mies totesi: Mä tiedän miten saadaan perheeseen vielä uudet pikkujalat tepsuttelemaan. Jäin kysymysmerkkinä kuuntelemaan mielenkiinnolla lisää ja mies ehdottikin sijaisvanhemmiksi alkamista.
Aluksi ajatus sijaisvanhemmuudesta tuntui täydelliselle ratkaisulle. Meillä olisi vielä rakkautta jaettavana ainakin yhdelle lapselle ja jossakin joku lapsi kaipaisi sitä. Tiesin lasten olevan varmasti asiassa mukana. Ei olisi väliä millainen uusi tulokas olisi. Meille hän olisi yksilö ja mahdolliset ongelmat ratkottaisiin yhdessä.
Olemme päässeet seuraamaan sijaisperhettä läheltä, joten ihan täysin vieras asia ei ole. Myönnän kyllä yllättyneeni miehen ehdotuksesta, mutta tiedän hänen todella tarkoittavan sitä. Mies ei kursseja rakasta, mutta tähän hommaan vaadittavan hän olisi innolla valmis käymään. Mikään ei siis estäisi, mutta jo kotimatkalla huomasin ajattelevani miten kestäisin jos joutuisinkin luopumaan lapsesta? Mitä jos tarjottu lapsi ei enää vaan tuntuisikaan oikealta meille? Mitä jos yritämmekin tällä kaikella vain peittää pelkomme?
Tiedän ettei meille lapsen biologisella koostumuksella ole mitään väliä. Lasta voi rakastaa vaikkei se omaa perimää kantaisikaan. Yhtä ihanalle tai kamalalle pienet sormanjäljet ikkunassa tai kiukuttelukohtaukset tuntuisivat oli niiden takana sitten meidän pikkuinen tai muulla tavoin meille asumaan muuttanut. Tiedän meidän selviävän unettomista öistäkin, mutta pienin on kuitenkin opettanut myös mitä on menettämisen pelko.
Epävarmuus omista tunteistaan jne. kuuluu varmasti perheenlisäykseen sen tullessa myös näin sijoituskautta. Se on eräänlaista asiaan valmistautumista. Omalla kohdallani tämä pelko taitaa kyllä sittenkin estää meitä kuuntelemasta vielä kerran niitä pienten jalkojen tepsuttelua. Ainakaan vielä en ole valmis ottamaan riskiä lapsesta luopumisessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti