28. heinäkuuta 2016

Pienin askelin eteenpäin

 Onni on omalla tavallaan ollut meidän lapsista se vaativin. Arki aurinkoisen pojan kanssa sujuu kyllä ihailtavasti uhmaiästä huolimatta. On lähinnä suloista, kuinka Onni polkee jalkaa samalla hennolla äänellään muristen. Yötkin menee hiljalleen aina vain parempaan suuntaan, vaikka toisinaan rohina onkin melkoinen. Sitten on liuta niitä asioita, joihin ei auta kuin aika ja kärsivällisyys.
 Onni pelkää isoja ihmismassoja ja jopa yksittäisiä ihmisiä. Pelko ei ulotu pelkästään vieraisiin tai harvoin nähtäviin ihmisiin vaan Onni pelkää myös mm. äitiäni ja tätiään, joita kuitenkin näkee usein. Pelon vuoksi olenkin usein miettinyt kuinka pojan kerho lähtee sujumaan, mutta poika itse selittää usein mitä kerhoon mennessä tehdään. Onni ei malttaisi odottaa kerhon alkua! Mietin myös viime viikolla matkalla Tykkimäkeen kuinka Onni mahtaa suhtautua ihmismassaan ja laitteissa meidän mittakaavan mukaan suht lähelle tuleviin vieraisiin ihmisiin. Turhaan mietin, sillä ujosteluista huolimatta Onni meni laittaisiin jopa yksin ja vieläpä antoi työntekijöiden nostella häntä!

 Onni rakastaa hedelmiä, mutta hän ei siedä niitä käsissään. Myönnän joskus salaa kiroavani asiaa mielessäni. Kuinka paljon helpompaa olisi antaa se banaani tai omena etenkin kiireessä pojalle käteen?! Sen sijaan hedelmät pitää kuoria ja pilkkoa haarukalla syötäviksi tai vaihtoehtoisesti soseuttaa. Onneksi on retkieväiksi ja mökille saatavilla valmiita annospussejakin! Jos pelkkä hedelmän syöminen on niin kovin kauheaa, niin kuvitelkaapa Onni syömässä munkkia! Eihän sen sokerin kanssa syömisestä tule kuin pojan ja äidin kilpatuskailua.
 Sitten päästäänkin vielä käsistä varpaisiin ja kesään. Muiden lasten tavoin Onni tykkää vesileikeistä. Siis kunhan varpaat eivät mene hiekkaan (hiekkalaatikon koneleikeissä sekään ei haittaa) ja kukaan muu ei kastele Onnia. Joko arvaatte miksi sairastelujenkaan jälkeen emme tänä kesänä ole julkisilla rannoilla käyneet? Onni ei nauttisi siitä yhtään vaan kokemus olisi kivan sijaan ahdistava. Liikaa väkeä ja liikaa varpaisiin menevää hiekkaa. Saunapäivänäkin Onni tykkää saunoa, kunhan saa isoon kuppiin vettä (ammeeseen siis) eikä joudu suihkun alle. Suihku on kiva vain jos sillä saa itse suihkuttaa itseään tai ennemminkin kastella muita.

Kaikesta huolimatta Onni on meille niin kovin rakas. Joskus se kärsivällisyys on koetuksella, mutta niinhän se on jokaisen lapsen kohdalla! Aina ei jaksa ymmärtää tai edes kokeilla kivoja juttuja. Aivan hyvin voisimme sinne rannalle lähteä siedättämään poikaa, mutta tällä hetkellä itse koen sen reissun menevän mukavuusalueeni ulkopuolelle. Rannalla pitäisi kaikilla olla kivaa.
 Hiljalleen lasta tukien elosta tulee aina vain helpompaa. Onni pelkää ihmisiä, mutta rohkaistui jo huvittelemaan sillä se on kivaa. Ehkä ensi kerralla hän nauttii jo tilanteesta entistä vapautuneemmin ja rohkaistuu kokeilemaan uusiakin kivoja juttuja. Toisinaan poika jo kokeilee haukun verran hedelmän syömistä käsin. Vielä joskus tulee se päivä jolloin menee haukkuja kaksi, kolme tai koko hedelmä. Ennen märkyyttä inhonnut Onni rakastaa jo kylpemistä eikä vesisodassa uikit päällä ahdistu muiden häntä kastellessa. Kehitystä on siis tapahtunut, vielä kun kaiken kiireen ja väsymyksen keskellä itse sen muistaisi.

 Onko muilla ollut lasten kanssa toistuvia haastavia tilanteita? Kuinka niistä on selvitty?

26. heinäkuuta 2016

Nautitaan vielä kun voidaan

 Pikkutäry tuli muutama päivä sitten hädissään luokseni. Hän oli löytänyt maasta jo kauniin puna-keltaisen lehden ja pelkäsi syksyn tulleen. Onneksi kuitenkin kesä on vielä täällä!
 Helteet voivat toki tuntua kamalillekin viimeistään siinä vaiheessa, kun nukkua pitäisi eikä uni kuumuuden vuoksi tule. Meilläkin sisällä mittari näyttää nyt 26 astetta, joten mieluusti sitä iltaa ulkona viettääkin. En kuitenkaan valita tästä lämmöstä, sillä se syksy sateineen saapuu kuitenkin ennen kuin ehtii kunnolla tajuamaankaan.
 Meillä siis nyt lomaillaan ja otetaan kaikki ilo irti näistä hellepäivistä. Ollaan vesisotaa, juodaan hellejuomia, löhöillään varjossa ja ehkä saan itseni tsempattua nukkumaan lasten kanssa leikkimökkiin. Mikäs tässä on nauttiessa kun lämmin ruoka ei maistu eli ruuan laitto on varsin helppoa ja nopeaa, pyykit kuivuvat kuin itsestään ja talo pysyy siistinä meidän ollessa ulkona?!
 Nauttikaa siis kesäpäivistä, kun se vielä on mahdollista♥

24. heinäkuuta 2016

Suunnitelmat saavat muuttua

 Yksi loman parhaista puolista on, ettei tarvitse orjallisesti noudattaa mitään päiväohjelmia. Voi mennä täysin fiiliksen mukaan ja muuttaa halutessa suunnitelmia. Meidänkin piti eilen aamusta suunnata taas mökille ja olimme jo kaikki tavaratkin pakanneet. Aamupalapöydässä Pikkutäry kuitenkin alkoi puhumaan kuinka hän ei saa kunnolla edes nukuttua, kun jännittää pääseekö koko kesässä huvipuistoon. Hetkeäkään miettimättä todettiin miehen kanssa yhteen ääneen; tänään mennään! Mökkitavarat jäivät eteisen lattialle, kun perhe pakkautui autoon ja kippari johdattikin meidät Tykkimäen huvipuistoon.
 Kouvolassa päivä näytti kovin harmaalle, mutta lapset säteilivät onnesta. Muutamaan otteeseen mietittiin saadaanko vesisadetta niskaan, mutta onneksi lapset kastuivat ainoastaan vesiliukuradalla. Lähdön hetkellä hieman ennen huvipuiston sulkemisaikaa saatiin jopa nauttia auringostakin :) Pilvipoutainen sää sopikin päivän huvitteluun hyvin; ei ollut painostavan kuuma muttei mikään kylmäkään.
  Onnikin oli kenkien kanssa juuri ja juuri tarpeeksi pitkä saamaan oman rannekkeen. Arasta ja väkipaljoutta kammoavasta lapsesta ei ollut tietoakaan, kun Onni pääsi laitteiden kyytiin. Poika innostui huvittelusta jopa niin kovin, että olisi tahtonut kaikkein hurjimpienkin laitteiden kyytiin! Vanhempien onneksi Onnin pituus ei onneksi niihin riittänyt :D
 Meidän perheelle Tykkimäki on kyllä hurjan hyvä kohde pienuutensa vuoksi. Tellu pystyi vapaasti mennä haluamiinsa laitteisiin ilman pelkoa katoamisesta ja Pikkutärynkin uskalsi päästää hänen mukaansa, kunhan sovittiin, että kertovat minne menevät. Näin useinkaan yhden lapsen ei tarvinnut odotella kun sisarukset ovat laitteen kyydissä vaan kaikki saivat huvitella niin paljon kuin jaksoivat. Kaikille lapsille löytyi tarpeeksi mielekkäitä laitteita ja isommat auttoivat aina pikkusisaruksiaan.
 Ennen kotiinlähtöä kävimme vielä ihastelemassa minimaatilan eläimiä. Tai pyörähdettiin eläinten luona jo aikaisemmin päivälläkin, mutta silloin lapsia oli paikalla niin kovin paljon, ettei Onni tilanteesta nauttinut. Nyt hieman ennen sulkemisaikaa oli sopivan rauhallista jutella pupuille, lampaille sun muille maatilan eläimille :)
 Pikkutäry löysi nopeasti yhteisen kielen kukon kanssa ja heillä tuntui olevan kiivaat keskustelut :D Huvittelupäivä tuntui myös tehoavan pojan uneen sillä kotiin päästyä poika nukahti hetkessä ja aamukin alkoi tavanomaista myöhemmin. Nähtäväksi jää jatkuvatko hyvät unet vai alkaako seuraava kohde polttelemaan pojan mielessä :D

  Mitä yllättävää teidän viikonloppuunne mahtui?

22. heinäkuuta 2016

Perjantain perinteinen

 Näin kesälomalla meidän lapset tuntuvat käyvän ylikierroksilla jo heti perjantaiaamusta lähtien. He odottavat niin kovin viikonloppua ja koko perheen yhteisiä hetkiä. Jottei aika kävisi pitkäksi ja päivä menisi täysin tappeluksi, äiti saa toimia parhaansa mukaan viihdyttimenä. Tänään me mentiin metsään tarkoituksena kerätä ihan vaan piirakkamustikat kasaan.
 Tellulla oli huono päivä ja hän manasi itikoita niin, että koko metsä raikasi. Onni taas keskittyi täyttämään mahaansa mustikoilla. Pikkutäry puolestaan etsi epätoivoisesti niitä metsän isoimpia mustikoita ja sai jopa kerättyä yhtä paljon marjoja kuin jaksoi syödäkin :D Lasten kanssa mustikoita kerätessä ei se saaliin koko tärkeintä olekaan ja parhaimmiltahan ne marjat maistuu mättäällä istuessa :)

 Saatiin me sentään ne piirakkamustikatkin kerättyä ja lisäksi hieman syötäväksikin. Piirakka maistuikin lapsille ja kylässä piipahtaneille vieraille niin, etten ehtinyt koko piirakasta napata kuvaa. Sen sijaan esittelen teille tänään perjantain kunniaksi palan meidän perheen perinnettä.
 Isoisäni opetti minut lapsuudessa rakastamaan metsää ja sen herkkuja. Mustikka-aikaan metsästä kotiuduttua sain aina keltaiseen kuppiin mustikkamaitoa, jota sitten nautin mummolan portailla. Koska meidän lapsilla ei ole enää isoisiä, joiden kanssa he saisivat omia perinteitä rakentaa, olen opettanut lapsille oman perinteeni.

  Keltainen kuppi ei ole se samainen, jonka itse sain, mutta sukukalleus kuitenkin. Itse sain lapsena myös mustikkamaitoon hieman sokeria, mutta hyvin se näyttää maistuvan ilmankin!

 Onko muut lapsena nauttineet mustikkamaitoa? Entä onko jotain mustikka-perinteitä, joita olette omille lapsillenne opettaneet?

21. heinäkuuta 2016

Reppuviidakossa

 Vaikka vielä on aikaa nauttia lomasta, reppukausi lähestyy uhkaavasti. Pian meillä on jo kolme eri-ikäistä repun käyttäjää, joten on tässä jo saanut vuosien verralla reppuviidakossa pyöriä! Tellulle ei enää uutta reppua hankita joka vuosi vaan tarpeen mukaan. Hyppäys kerholaisesta eskarilaiseksi taas usein olisi reppuostosten paikka, mutta joulupukki toikin ennakkoon jo eskarirepun! Tällä kertaa reppua vailla on siis vain kerhonsa aloittava Onni ja oikeastaan Onnillakin reppu jo olisi vaan tarkka mies tahtoisi lisäksi kerhorepun. Siinä missä naisilla pitää olla monta käsilaukkua, tarvitsee Onni eri tarkoituksiin omat reppunsa :D

  Tällä hetkellä sopivia ihania pikkureppuja tuntuukin olevan ihan hurjasti tarjolla. Toki kaupatkin pursuilevat varmasti lapsen mieleisiä ja toimivia yksilöitä. Koska ihanuuksia on niin paljon, kokosin tällä kertaa kollaasiin niin vanhempien silmää miellyttäviä, kuin varmasti lasten mieleen olevia  hahmoreppuja.

1. Smallstuffin harmaa canvaskankainen kerhoreppu 23,90€ Lil decor
2. Elodie Detailsin pilkkureppu 48,70€ Babyshop
3. A Little Lovely Companyn Raikas vesimelonireppu 17,90€ Ratkiriemu
4. Pick & Pack pöllöreppu 32,90€ Ellos
5. Molon autoreppu 39,70€ Babyshop
6. Pienille prinsessoille Bambireppu 49€ Samsonite
7. Beatrix New Yorkin pingviinireppu 42€ Miniones
8. Ryhmä Hau-reppu 14,90€ Sanomakauppa

 Vaikka eskarissa ei vielä repussa nippua koulukirjoja kuljetetakaan, täytyy sinne mahtua penaalin lisäksi hieman eskarista riippuen varavaatetta, kansiota irtopapereille yms. Jos siis on reppuostoksille eskarilaisen kanssa suuntaamassa, eikä eskarin tavoista ole vielä varmuutta, kannattaa tämä kokoasia pitää mielessä.

 Onko muilla repun ostaminen edessä? Saako lapsi valita täysin mieleisensä vai puuttuuko vanhemmat johdatellen valintaan?

20. heinäkuuta 2016

Tapaus polkupyörä

 Onni sai tänään aivan totaalisena yllätyksenä etukäteissynttärilahjaksi mummolta uuden polkupyörän. Olimme väitelleet pyörästä kyllä jo viime vuonna ostaessani pojalle polkupyörän sijaan potkupyörän. Mummo yksinkertaisesti pitää potkupyörää täysin leluna ja polkupyörää oikeana kulkuvälineenä ja nyt kun Prismassa oli oikein Tunturi 50 eurolla, niin täytyihän pojan pyörä saada!
 Tämä tapaus sai minut taas huomaamaan kuinka ihminen voi pitää sitkeästi kiinni vanhoista uskomuksistaan ja tavoistaan. Potkupyörälle ei anneta edes mahdollisuutta, vaikka me vanhemmat ja lapsi itsekin tykkäämme kovasti. Jos haluaisimme Onnin ajavan pyörällä, olisi meillä kyllä ollut 12" pyörä ihan kotitallissakin! Eikä tänä päivänä Tunturi ole enää mikään laadukas kotimainen merkki. Tarkemmin pyörän lappua tutkiessaan mummokin olisi nähnyt valmistusmaan olevan Indonesia (tai joku sinne päin kuitenkin).

 Olen toki kiitollinen, jos meidän lapsille näin upeita synttärilahjoja ostetaan ja lapsista niin kovasti tykätään. Olisiko kuitenkin kannattanut kysyä vanhempien tai edes sankarin mielipidettä? Me kun emme tarvinneet juuri Onnille uutta pyörää ja toisaalta arvatkaapa mitkä olivat pojan itsensä kommentit? "Jee käppänä! Hölmöt pookimet ja apupyölät". Minuutin kokeilemisen jälkeen pyörä vaihtui siihen omaan rakkaaseen potkuversioon! Ehkä ensi keväänä kokeillaan sitten tätä upeaa Tunturia ilman niitä hölmöjä apupyöriä...


19. heinäkuuta 2016

Hui, hai!!

 Jatkuvien sairastelujen kanssa Pikkutäryllä meinasi jo iskeä epätoivo, ettei pääse koskaan uimaan. Normaalisti poika hieman kammoaa vettä, mutta kun keväällä meille kotiutui hurja hai-kelluke, alkoi uiminenkin kiinnostamaan ihan toisella tapaa. Vihdoin mökillä tämä SwimFin-kelluke pääsikin todelliseen testiin.
 Sen lisäksi, että tämä hai-kelluke muotoilullaan innostaa lasta uimaan, se auttaa uimaan opettelussa. SwimFin pitää lapsen pinnalla, kun lapsi ei vielä osaa uida ja uimaan oppimisen jälkeen se tukee kevyesti lasta. Tähän asti Pikkutäryn uimaan opettelu on tökkinyt erilaisiin hankaliin kellukkeisiin; käsikellukkeet eivät pysy kovassa menossa ohuissa käsivarsissa ja muut eivät vain ole tuntuneet hyville. Kahdella tarrakiinnityksellä kiinni tuleva hai-kelluke taas pojan omien sanojen mukaan on kuin luotu selkään. Se ei siis tunnu häiritsevälle vaan luotettavalle.
 Painoraja SwimFin-kellukkeessa on 15-30kg, mutta kuulemma aivan hyvin jo meidän Onnikin voisi tätä jo käyttää. Mökkitestauksen ainut miinus olikin rannalla huutava Onni, joka ei suostunut menemään uimaan ilman omaa haita, jota meillä ei tietenkään ole eikä Pikkutärykään suostunut omaansa lainaamaan. Mökkinaapureilta täytyneekin pyytää anteeksi jo nyt, sillä olemme ensi viikonloppunakin tulossa uimaan ja huudolta tuskin vältytään :D
 Jos kiinnostuit, SwimFin kellukkeet maksavat noin 35€ ja niitä on saatavilla ainakin seuraavista paikoista; Active FamilyPolkuped ja A-T Lastenturva. Kotiäidin elämää- blogin joukot ainakin suosittelevat lämpimästi!

 Onko nämä hai-kellukkeet teille ennestään tuttuja? Tai onko teillä muita hyväksi koettuja apukeinoja uimaan opettelussa?

18. heinäkuuta 2016

Ei mennä ikinä kotiin

 Lapset osaavat ihanasti nauttia yksinkertaisista asioista. Siinä missä itse harmittelen, ettei olla tänäkään kesänä ehditty matkustelemaan tai edes huvipuistoon, ovat lapset nauttineet jokaisesta päivästä. Meidän lapset nauttivat suunnattomasti jo pelkästään mökillä olosta ja viimein viikonloppuna sinne ehdittiinkin!
 Lapsia ei paljon haitannut kylmä vesi. He uivat, uivat ja uivat. Välillä vedestä juostiin hörppäämään juomista, haukkaamaan evästä tai hetkeksi lämmittelemään, mutta muutoin vesipedot viihtyivät vesileikeissä. Kauppaan ei olisi millään malttanut lähteä, voisihan koko iso järvi hävitä sillä välin :D Edes lupaus jätskistä rantakahvilassa ei lapsia tahtonut saada mökiltä kylälle.
 Illalla lapsia nukkumaan laittaessani Onni kovin onnellisen oloisena huokasi: "Äiti, täällä on mun parhaat ystävät, ei mennä ikinä kotiin. Jäädään mökille asumaan." Yritin selittää, ettei mökki sitten ehkä myöhemmin niin kiva juttu olisikaan ja kuinka meidän on pakko palata kotiin isin palatessa töihin. Noin 3-vuotiaan ajatuksia ei kuitenkaan niin vaan muuteta ja eilen kotiin palatessamme Onni ei suostunut poistumaan autosta vaan tahtoi takaisin mökille asumaan :D Kummasti se uni kapinoinnin jälkeen kuitenkin maistui omassakin sängyssä :)

Mitäs mukavaa muiden viikonloppuun kuului?

14. heinäkuuta 2016

Ihana nurmikko ja arvonnan voittaja

 Uskaltaakohan tätä ääneen sanoakaan, mutta me taidetaan vihdoin päästä lauantaina mökille! Pikkutäryn kuume oli siis yön aikana laskenut ja nyt illallakin mittari näytti ihan mukavia lukemia :) Miehellä on valitettavasti vielä huomenna pitkä työrupeama edessä, mutta kyllähän yksikin yö mökillä on tälle kesälle jo meille luksusta :D
 Tänään ollaankin nautittu auringosta ja nurmikosta. Pikkutäry säntäsi jo heti aamulla yöpuvussaan jalkapalloa potkimaan :D Ihan varmuuden vuoksi houkuttelin pojan välillä lepäämään, mutta eihän me sisällä olla viihdytty. Nurmikollakin on hurjan hauska maata! Tai Onni ei ehkä ole aivan samaa mieltä, sillä piti maatessa jalkojaan kohti taivasta :D

 Kesäarvonnan onnekas voittajakin arvottiin tänään ulkona. Ennen voittajan paljastamista haluan kiittää kaikkia arvontaan osallistuneita ja toivottaa uudet lukijat tervetulleiksi! Oli suuri ilo kirjoitella niin hurjan monta arpalappusta ja huomata kuinka isoäitejäkin oli arvonnassa mukana. Jatkakaa samaan malliin :)
 Onni toimi tälläkin kertaa arvontamestarina, Pikkutäryn toimiessa hyvin tarkkana virallisena valvojana. Voittajaksi selviytyi Netteriina, jolle lähtee kohta sähköpostia. Onnea voittajalle ja ihanaa viikonloppua kaikille♥

12. heinäkuuta 2016

Kun jääkaappi onkin tyhjä

 Meillä suunnitellaan viikon syömiset ja pyritään niiden pohjalta käymään kerran viikossa kaupassa. Usein maitoa, leipää, hedelmiä tms. saatetaan joutua täydentämään, mutta mikäli kaupan valikoimissa päiväystä riittää osataan melko hyvin ennakoida menekkiä. Homma siis toimii hyvin, mutta mitäs jos lapset sairastuvatkin ja miehellä on työputki menossa?

 Olen nyt käynyt viimeksi ennen Onnin sairastumista kaupassa ja kyllä se meidän kaapeissa jo näkyykin! Mies on tietysti juuri nyt niin kiinni töissään, ettei hänestä ole apua ja normaalisti hätätilanteissa ruokakassia kiikuttava mummokin on poissa pelistä. Lapset on kuitenkin ruokittava, joten mistä ihmeestä sitä ruuaksi muuttuu?
 Vaikka yleensä ostetaankin viikon ruokatarpeet kerralla, on kaapeissa toki aina jotain varalla. Leipää tai sämpylöitä saa helposti tehtyä itsekin. Aamupalalle meillä kyllä aina kaapista jotain sopivia puuroaineksia löytyy. Pakastimesta taas ei ikinä ole esim. hirvenliha päässyt loppumaan eli ilman lihaakaan ei tarvitse olla. Lisäksi sieltä löytyy mm. usein ylijäämänä pakastettuja annoksia, joista tarpeen tullen saa allergikolle tai muillekin ruoka-annoksia lämmitettyä. Oma lehmä ja kana olis kyllä tässä tilanteessa kivat :D Nytkin ensimmäisenä vähiin käy siis maito sekä munat.

 Mitä meillä on sitten syöty? Lounaaksi tarjoilen yleensä edellisen päivän päivällistä, tosin näin loma-aikaan sitä ei aina jää. Eilen kuitenkin syötiin lounaaksi edellisen päivän antimia hieman tuunaillen paistettuja perunoita ja pihviä salaatin kera. Kahville leivottiin ehkä hieman hölmösti viimeisistä munista sekä sokerista, ylijääneestä kermasta ja oman maan mansikoista pienen kakun. Päivälliseksi Pikkutäry toivoi riisipuuroa ja täytyihän potilaan sitä saada! Iltapalaksi kaapissa oli vielä maustamatonta viiliä ja leipätarpeita.
 Tänään taas lounaaksi oli eilistä puuroa ja välipalaksi syntyi kiisseliä. Päivälliseksi päädyin tekemään hirven jauhelihasta makaronilaatikkoa ja koska niitä munia ei ollut tuli se lihaliemeen. Itse en lapsuuden traumojen vuoksi pysty syömään makaroniruokia ilman ketsuppia ja ketsuppikin oli tietysti loppu! Onneksi kuitenkin tomaatteja oli vielä reilusti jäljellä ja tein laatikon kanssa pikaketsuppia :D Iltapalalle löytyi maustamatonta jugurttia marjojen kera.

 Huomenna lounaaksi löytyisi sitä makaronilaatikkoa ja ketsuppia, mutta päivällinen on vielä hieman auki. Siinä missä normaalisti suunnittelen viikon kerrallaan, olen nyt mennyt tilanteen mukaan. Mietin tekisinkö tonnikala-riisiakselilla jotakin, sulattaisinko hernekeittoa vai nostaisinko omasta maasta perunoita ja kipaisisin kulman takana kantarelleja katsomassa tai ottaisin lisää hirveä sulamaan. Oman maan tuotokset ja läheinen metsä onkin tässä vaiheessa vuotta mukavasti apuna! Salaattia, retiisejä, yrttejä, metsämansikoita, mustikoita, kantarelleja ja paljon kaikkia muita herkkuja on saatavilla, kunhan jaksaa poimia :)

 Kuinka kauan te pärjäisitte käymättä kaupassa? Löytyykö kaapeista hätävaraa tai onko teillä muita niksejä jaettaviksi?


11. heinäkuuta 2016

Huomasitko kesäarvonnan?

  Tulin vain pikaisti muistuttelemaan blogin kesäarvonnasta, jossa voi voittaa kivan Mauri Kunnaksen kirjan. Aikaa osallistua on vielä muutama päivä ja arvonta löytyy täältä.
  Onni on jo paranemaan päin, mutta Pikkutäry puolestaan on taas kuumeessa. Vauhdin määrä on siis vakio, mutta tällä hetkellä aika ja kädet eivätkä voimatkaan enää blogiin asti ole riittäneet. Katsotaan jos huominen olisi jo parempi päivä ja päästäisiin normaaliin arkirytmiin kiinni :) Pojat jo malttamattomina odottaa milloin päästäisiin ostamaan lisää vesi-ilmapalloja, sillä kuumana päivänähän tarvitsee ehdottomasti viilennystä :D

 Aurinkoa viikkoonne♥

9. heinäkuuta 2016

Asenne ratkaisee kesälläkin

 Vesirokko on taas täällä! Voisin siis aloittaa tämänkin postauksen valittamalla, kuinka meidän pitäisi olla mökillä tai jopa kuinka meidän kesä on ihan piloilla eikä ikinä päästä yhtikäs mihinkään. Näille sairasteluille ei kuitenkaan mitään voi. Sen mukaan on siis elettävä, vaikka viikonloput mökkeilylle ja matkustelulle alkavat käymään vähiin, etenkin kun tiedossa on vielä parit juhlat. Ehkä koulun ja eskarin alettua kuitenkin riittää vielä kauniita viikonloppuja kesäriennoille?

 Olisin tänään voinut myös kiukkuisena valittaa isompien lasten kanssa kesäretkelle lähteneelle miehelle, että olen koko kesän sidottuna vain kotiin. Totuus on kuitenkin se, että enemmänhän minä lasten kanssa pystyn niitä retkiä tekemään. Miehellä on aikaa vain viikonloput, joten miksi hän ei saisi tehdä lasten kanssa jotain kivaa kodin ulkopuolellakin? Samalla isommat lapset eivät aina joudu kärsimään sairasteluista vaan pääsevät reissanneille kavereilleen kertomaan muistakin kun retkistämme kotiseudulla.
 Onni tietysti osoitti tänään koko päivän mieltä. Pojan olo oli kurja vesirokon kanssa, sillä hänellä suurin osa näppylöistä on päänahassa, jonne ei niin vain rasvaa laitetakaan. Toki isän pojasta tuntui myös pahalle jäädä yksin äidin kanssa kotiin. Siinä pojan nukahtaessa huutokonsertin päätteeksi syliini päikkäreille, mietin kuitenkin kuinka omalla asenteellaankin voi vaikuttaa kesään. Voisimme itkeä piloille mennyttä kesää tai sitten voimme elää ja nauttia päivästä kerrallaan. Aina ei tarvitse mennä ja tehdä vaan tärkeintähän on olla yhdessä ja nauttia loman kiireettömyydestä. Joskus on myös itse valittava se kurjempi osa, sillä perheen hyväksi toimiessa ei voi vain viedä niitä parhaita paloja.

  Aina voi myös lohduttautua ajatuksella, ettei sääkään ole lomailijoita suosinut tai kuinka ensi kesää ei ainakaan enää vesirokko pilaa. Tulee toki mahdollisesti uusia esteitä tai harmeja, mutta mitäs niistä?! Naurua, haleja ja mansikoita olemme ainakin saaneet tänä kesänä ja niitä varmaan saa jatkossakin. Onni ja onnistuminen koostuvat loppujen lopuksi niin kovin pienistä ja yksinkertaisista asioista.

 Iloista viikonloppua♥

7. heinäkuuta 2016

Sadepäiviin piristystä, kesäarvonta

 Kuinka ihanaa olisikaan nauttia kunnon kesäpäivistä. Tehdä tutkimusretkiä, käydä uimassa tai kuljeskella shortseissa ihan muuten vaan. Auringon sijaan ainakin täällä sää tuntuu hyvin syksyiselle ainaisen vesisateen myötä. Onneksi kuitenkin sadepäiviinkin löytyy hauskoja puuhia ja retkikohteita, joista osa on jopa ihan ilmaisia.
 Tänään me käytiin lähimetsässä, josta piirakkamustikan sijaan löytyikin metsäkoneita työssään. Onnihan nautti niiden katselusta hurjasti ja vilkutteli lähes taukoamatta kuskeille. Vilkuttelu lopulta palkittiin lasten päästessä tutustumaan koneisiin ihan sisälle asti! Voitte varmasti kuvitella kuinka pienen pojan silmät kiiluivat onnesta ja kuinka paljon meillä kotona on sen jälkeen leikitty metsäkoneen kuljettajaa :D Kotiin viemiseksi löydettiin vielä hurjasti kantarelleja eli kannatti lähteä tihkusateeseen!

 Nyt jollekin teistä olisi tulossa pientä piristystä kesään. Tämän arvonnan piti oikeastaan käynnistyä jo eilen Eino Leinon, runon ja suven päivänä, mutta migreeni muutti ajatuksia. Palkintona on siis vaihteeksi kirja ja tälläkin kertaa yhdestä meidän lasten suosikkisarjasta. Yksi onnekas siis voittaa itselleen Mauri Kunnaksen Kesä Koiramäessä-kirjan. Joulupukki toi vastaavan meidän lapsille ja sitä on luettu jo lukuisia kertoja, parhaimmillaan useita kertoja päivässä.
 Arvontaan voit siis osallistua 13.7 klo 23.59 mennessä jättämällä kommentin ja mielellään myös sähköpostiosoitteesi. Blogin viralliset lukijat saavat lisäarvan, joten ilmoitathan, monella arvalla olet mukana. Onnea arvontaan♥

5. heinäkuuta 2016

Ensimmäinen paniikki iski jo

 Jo ensi kuussa Onni täyttää sen 3 vuotta ja Kela lopettaa tämän kotiäidin tukemisen. Missään uudessa tilanteessa en ole, sillä sama tapahtui myös ennen Pikkutäryn syntymää. Nyt lapsia on kuitenkin kaksi kappaletta enemmän ja säästötkin poissa. Tulon menetys siis tuntuu kyllä ja tänään iskikin ensimmäinen kunnon paniikki. Onkohan tämä päätös kotiin jäämisestä sittenkään järkevä? Riittääkö ne rahat ihan oikeasti kaikkeen?
 Jo päätöstä tehdessä tiesimme toki, ettei voida nykyisellä käytännöllä jatkaa. Jostain se lähes 400€ on säästettävä. Tiedettiin mm., että lasten vaatekuluista saadaan napsittua pois, ruokakaupasta tarttuu liian usein kalliita herkkuja ja yöpöydät täyttyvät lehdistä, joita ei oikeastaan juurikaan edes lueta. Toisaalta taas miehen palkkahan on ihan suhteessa hänen omaan ahkeruuteensa eli etenkin sesonkina päivää voi helposti pidentääkin tarvittaessa. Olemmeko me kuitenkaan valmiit näihin muutoksiin? Mies haluaa yhtä lailla olla kotona lasten kanssa ja itse, no tiedättehän te, rakastan lastenvaatteita ja tykkään välillä vetää överit.

  Toistaiseksi kotiin jääminen on meille se paras ratkaisu ja nautin yhä edelleen suuresti lasten kanssa olosta. Sydämen ääntä kuunnellen päätöksemme on siis yhä oikea. En oikeastaan osaisi edes kuvitella kuinka jaksaisin huonoilla öillä mitään työ- ja hoitorumbaakaan. Työtilanteen ollessa täällä olematon voisin toki pienellä riskillä ilmoittautua työttömäksikin, mutta se ei sovi ajatusmaailmaani. Eihän minulla ole vielä tarkoituskaan päästä töihin!
 Ehkä tämä paniikki on vain luonnollinen osa tätä prosessia. Vähän samalla lailla kuin paniikki mahdollisesti iskee esim. jossain raskausvaiheessa. Uusi ja tuntematon, oma sopeutuminen pelottavat ja se kai on myös luonnollista? Haluaisin uskoa, että me pärjätään kyllä, mutta paniikki toi kyläilemään epäuskon. Kuinka tässä muka voi pärjätä? Paniikin kyläillessä haave lottovoitosta kasvaa eikä tässä kaivattaisiin edes miljoonia. Eiköhän auringon tultua taas esiin usko pärjäämiseenkin taas palaudu :)

4. heinäkuuta 2016

Pahvilaatikon uumenissa

 Istumme hellepäivänä kahvilan edustalla nauttimassa jätskiä, kun selkäni takaa alkaa kuulua iloisen tervehdyksen lisäksi puhetta kuin papupadasta. Ennen kuin itse olen ehtinyt mitään edes tajuamaan tuo iloinen ääni jatkaa: "Oi teille on tulossa lisää pieniä! Oispa tyttö niin ihana." Silmäkulmani alkavat väkisinkin kostumaan ja soperran paniikissa, että mahani se vaan taas oireilee samalla kiroten turvotukseni ja ihmisten ilmoille lähtemiseni. Tuttu toteaa "ai"  ja jatkaa samalla vauhdilla matkaa eteenpäin, kun taas itse ryntään autoon kyyneleet valuen.

 Tiedän kyyneleideni joskus virtaavan liiankin herkästi. Kyyneleiden tuloon riittää, kun ajattelen makuuhuoneemme kätkössä olevaa pahvilaatikkoa. Tuon pahvilaatikon sisältö kertoo omalla tavallaan elämästä. Elämä ei läheskään aina mene niin kuin toivoisi. Jos menisi, minulla olisi isompi lauma omia lapsia ympärilläni ja tuota laatikkoa ei olisi olemassakaan. Tarkoitushan oli, että tuon mystisen laatikon uumenissa olevat pinkit Me&I:n pilvihaalarit olisivat olleet suloisen tyttäremme päällä. Tuota tyttöä ei vain lapsiemme joukossa ole.
 Noin vuosi haalareiden ostamisen jälkeen saimme kuitenkin Onnin, joka nimensä mukaisesti toi meille onnen. Osa arvistani umpeutui, eikä lapsen sukupuolella ollut mitään merkitystä. Ei ole ikinä ollutkaan, miksi ihmeessä olisi?! Pojat ovat aivan yhtä suloisia kuin tytötkin, vaikka eihän pojalle ehkä niitä pinkkejä pilvihaalareita puetakaan. Onnin synnyttyä tärkeintä itselleni oli kuitenkin saada kauan toivottu pieni nyytti syliin asti. Juuri hänet meidän perheeseen oli tarkoittettukin! Sitä paitsi voi niitä vaaleanpunaisia hattaroita olla poikienkin kanssa.

 Voin tunnustaa haaveilevani yhä isosta lapsilaumasta, mutta olen myös valmistautunut perheemme olevan tässä. Silti tuollaiset onnittelut satuttaa ja lujaa, vaikka tiedän, ettei toinen pahaa tarkoittaisikaan. Niiden pilvihaalarien käytöstä en enää haaveile, mutta arvet eivät myöskään ole niin parantuneet, että pystyisin siihen laatikkoon tarttumaankaan.  Yritän nauttia jokaisesta hetkestä lapsien kanssa nyt, sillä tulevaisuudestahan ei koskaan tiedä. Elämä järjestää joskus ikäviäkin yllätyksiä, mutta huomista ei voi pelätäkään. Täytyy nauttia siitä mitä on ja oppia elämään sen kanssa mitä on elämässään saanut. Vaikka elämä ei menekään aina niin kuin toivoisi, unelmoimista ei kannata ikinä unohtaa.
 Myös Tellu joutui kokemaan elämän epäreiluuden, kun kauan odotettu kesän kohokohta jäi hänen osaltaan väliin vesirokon parantumisesta huolimatta. Tytön kaverit lähtivät viettämään viikoksi leirielämää, mutta leirin lääkärin päätöksellä Tellu jäi arpineen kotiin. Maailmanloppuhan siitä syntyi ja lääkäri oli tietysti tytön mielestä ihan tyhmä. Pian tyttö kuitenkin löysi asiasta myös niitä valoisia puolia; telttamajoitus olisi voinut tuoda tullessaan tulehduksia, vesisateessa on kivaa, mutta märkä leiri ei ja ainahan voi teltan sijaan nukkua veljen kanssa leikkimökissä. Aina ympärillä on paljon hyvääkin, täytyy vain osata katsoa oikein!

  Onnen täyttämää alkanutta viikkoa♥

1. heinäkuuta 2016

Pienten herkkusuiden tikkarit

 Meidän lapset ovat hullaantuneita tikkareihin yms. tikun avulla syötäviin. Erityisen suuressa suosiossa tikkuherkut ovat Onnilla, joka ei siedä yhtään käsiensä likaantumista. Siis ellei kyse ole miehisistä remppahommista tai töistä :D Niissä kaiketi käsien kuuluukin likaantua.
 Kesän suuri kestosuosikki mansikan ja jäätelön ohella taas on vesimeloni. Sillä aikaa kun soseutettu meloni jäätyi muoteissaan pakastimessa, me päätimme lasten kanssa herkutella tikkumeloneilla.  Kaapin kätköistä löytyi puutikkujen lisäksi vielä muutama pala maitosuklaata ja Mariannemurskapussi, joten juhlistimme heinäkuuta hieman normaalia makoisammin.
  Eihän yksi suklainen melonitikkari saanut pieniä herkkusuita täyteen, mutta voihan tikkareita tehdä ilman suklaatakin! Näissä tikkareissa on myös se hyvä puoli, että niitä voi hyvällä omallatunnolla ahmia niin paljon kuin pikkuinen massu vaan vetää :D Sitten odotellaankin jäädytettyjen versioiden valmistumista!
 Millaisia herkkuja teillä kesäisin nautitaan?