29. marraskuuta 2016

Täydellisen joulukorttikuvan metsästys

 Varsin monella taitaa näinä hetkinä olla ohjelmassa joulukorttikuvien napsimista. Tätä meilläkin on yritetty jo pitempi tovi harrastaa. Paino sanalla yritetty, sillä kun yhdistää täydellisyyteen pyrkivän äidin, pimeän vuodenajan ja vilkkaat lapset, on lopputulos.... No varsin mielenkiintoinen :D

 Meillä tuntuu olevan talvisin sisällä kuvaamiseen valoisanakin päivänä aivan liian hämärää. Tuntuu, että tumma, matala katto imee sen vähäisenkin valon. Siksi jo muutaman vuoden olen suosiolla siirtynyt kuvaamaan ulos. Ulkona taas ei vesisateella joulukuvia kuvatakaan, tai ainakaan se ei ole kovin jouluista ja äidistä mieluisaa, eli olemme varsin riippuvaisia säästä. Onneksi nyt on osittain ollut ihan mukavatkin ilmat!
  Nykyään saan myös pohtia odotanko kuvaan arkisin kaikki lapset, sillä Tellu tulee usein päivän jo hämärtyessä. Otettiinkin eilen muutamia kuvia pelkästään poikien kanssa ja mietin, josko Tellu kirjoittaisi korttiin vaikka jouluisen runon. Hän kun on melkoisen taitava luomaan myös tekstiä!
 Oikeastaan kahden vilkkaan pojan saaminen samaan edes suunnilleen onnistuneeseen kuvaan oli tällä kertaa ihan tarpeeksi haasteellista. Eskarilainen, kun pelleilee mielellään ja Onni tietysti matkii isompiaan. Milloin yhdellä on silmät kiinni tai toisella monttu hölmösti auki. Tarpeeksi kun räpsii saa jopa aikaan kuvan, jossa molemmat ovat paikallaan samaan aikaan, sillä yleensä kädet, jalat ja pää heiluu kuin seinäkellon heiluri.

 Saatiinko me jo aikaan se täydellinen joulukorttikuva? Miehen mielestä meillä on jo kone täysi ihania kuvia, mutta itse kuvaaja ei välttämättä ole samaa mieltä. Toisaalta miksi se ihan kiva ei kelpaisi?! Eihän kaiken tarvitse olla täydellistä! Ne on vaan ne vanhat tottumukset tuolla pään sisällä, joiden kanssa saan taistella.

 Lähetätkö sinä kuvakortteja? Onko kuvat jo valmiina?

28. marraskuuta 2016

Helppo itse tehty kynttelikkö

 Havahduin omaan väsymykseeni vasta, kun mies kertoi kuinka huolissaan jaksamisestani oli. Ymmärsin vihdoin, ettei kaikkea ole pakko suorittaa vaan jotain voi jättää tekemättäkin. Se joulukin tulisi kyllä, vaikka en tekisi sen eteen yhtään mitään. Niinpä rennosti ottaessani unohdin kokonaan myös ensimmäisen adventin ja adventtikynttilät.

 Sunnuntaina meillä oli iltapäiväksi jo sovittua ohjelmaa. Lapset alkoivat aamulla kyselemään adventtikynttilöiden perään, mutta itseäni väsytti pelkkä ajatus kiireellä kauppaan juoksemisesta. Niinpä kaivelin kynttilälaatikkoa ja löysin neljä samanlaista kynttilää, joista sain helpon idean. Tuosta ideasta syntyi meidän lasten mielestä paras adventtikynttelikkö ikinä :D Ei kai ihme, sillä olihan se itse tehty.
 Tämä kynttelikkö syntyikin todella helposti, nopeasti ja edullisesti. Tarvittiin vain pieni pätkä hirsilautaa, johon porattiin kynttilöille reiät. Harvalla varmaankaan hirsilautaa löytyy, mutta esim. kauniista harmaantunut puolikas halkokin ajaa täysin saman asian. Tai miksei asetelmaa voisi tehdä tuppeen sahatusta laudastakin?! Tuo hirsilauta on niin leveää, että kynttilät olisi voinut varmasti laittaa neliön muotoonkin, mutta lapset tahtoivat juuri tällaisen rivin.

 Nyt mietin vain ostaisinko kynttilöille kuitenkin pidikkeet vai pidetäänkö tämä vain tällaisena. Vaikka pidikkeisiin päätyisinkin, ei tämä kynttelikkö kalliiksi tullut ja on niin vankkaa tekoa, ettei lasten vilinässäkään kaadu :)

 Sytytettiinkö muilla eilen adventtikynttilöitä? Tunnelmallista alkanutta viikkoa♥

23. marraskuuta 2016

Kun keho on päätä fiksumpi

 Vuodesta, viikosta ja päivästä toiseen unettomia tai huonosti nukuttuja öitä. Pahimmillaan päivät ovat olleet yhtä selviytymistä. Kuitenkin unimäärän muuttuessa parista jopa viiteen tai kuuteen sitä on kuvitellut jo jaksavansa normaalisti. Niinpä viime viikkoina olenkin sopinut ja tehnyt hurjasti kaikkea. Kalenteri on täyttynyt ja olemme olleet hurjan paljon liikkeessä. Kalenterin täyttyessä joitain vilahduksia siitä vanhasta minästä on pakostakin ollut ilmassa.
 En voi kieltää etteikö nämä viikot olisi olleet mukavia. Kuitenkin kehoni on päätäni fiksumpi. Kun pää ei tajua hiljentää vauhtia vaan päinvastoin vauhti vain kiihtyy, pistää onneksi viisas keho hommalle stopin. Koska en ole muuten ymmärtänyt levätä ja ottaa näillä yöunilla rauhallisesti, olen saanut vaivakseni migreeniputken ja vuosisadan flunssan. 

 Kyllähän sen tiesin, ettei tällä unimäärällä kannattaisi samalla tavalla kuin ennen touhuilla. Ihminen tarvitsee sitä lepoakin! Joskus sitä vaan kaipaa kotona olemisen vastapainoksi sitä hieman vilkkaampaa elämää ja niitä ihmiskontakteja. On helppoa lupautua sinne, tänne ja tuonne saaden vaihtelua päiviinsä. Ei sitä luvatessaan välttämättä omia voimavarojaan ymmärrä, vaan ajattelee vain mitä kaikkea kivaa on tulossa. 
 Tänään olen ihan yksin kotona ja vieläpä osan päivästä ilman sähköjä.  Nyt olisi hyvää aikaa siivota, käydä läpi vaatekaappeja ja tehdä muita rästihommia ihan rauhassa ilman yli-innokasta apuria. Tänään keskityn kuitenkin vihdoin siihen, mihin olisi pitänyt jo aikoja sitten; lepäämiseen. Otan kerrankin kunnon päikkärit, luen lehtiä ja kirjaa, syön hyvällä omatunnolla suklaata, nautin kynttilänvalosta harmaana päivänä ja koitan kerrankin neuloa jotain valmiiksi asti. 

 Tästä lähtien myös otan paremmin omat voimavarani huomioon. Kaikkea kivaa ei tarvitse tehdä samana päivänä tai samalla viikolla, vaan kyllä sitä aikaa löytyy kavereille ja elämyksille myöhemminkin. Kotityöt ja muutkaan pakolliset jutut eivät karkaa mihinkään. Joskus on ihan hyvä vain keskittyä siihen lepäämiseenkin. Nauttia enemmän niistä päivistä, jolloin ei juosta ulkoleikeistä asioille ja sieltä sisäleikkien sekä kotitöiden kautta harrastuksiin vaan käperrytään yhdessä kaikessa rauhassa kirjaa lukemaan tai luonnon ihmeitä katselemaan.

 Muistakaahan nauttia elämästä myös ilman kiirettä♥

21. marraskuuta 2016

Onko raatoa pakko syödä?

 Lasten suusta kuulee aivan mahtavia lausahduksia! Toisinaan mua harmittaa suuresti, etten ole muistanut kuulemiani juttuja sen paremmin ylös kirjata, vaikka niitä varten on kansiokin koneella. Se juttujen kirjaaminen vaan ei ole ikinä muistunut mieleen, ennen kuin nuo hauskat lausahdukset ovat jo unohtuneet. Sateisen alkuviikon piristykseksi päätin kuitenkin kertoa muutaman meidän lasten suusta kuullun jutun.

 Joskus lapsen ei tarvitse sanoa edes koko lausetta, sillä yksittäinen sanakin voi olla jo hassu. Vai mitä sanotte näistä?
♥ Tahdon analasta!
♥ Missä on peptuppi?
♥ Apua peppupeettu!
♥ Apina-kukkia!
 Lauseesta voi tehdä myös hauskan väärin lausuttu tai muistettu sana.
♥ Onko raatoja pakko syödä?
♥ Musta tulee isona panomiäs.
 Sitten on ne kaikkein parhaimmat lauseet, joissa näkyy myös lapsen mahtava mielikuvitus tai kenties suuri hämmennys.
♥Meiän iti on ku kaappi.
♥ Äiti kato, kävelevä pipari!

Kirjaatteko te ylös lastenne hassuja juttuja? Mikä on ollut hassuin yksittäinen sana?

 Hauskaa alkanutta viikkoa♥

20. marraskuuta 2016

Muutama kotimainen joululahjaidea

 Joulun lähestyessä moni pohtii kuumeisesti joululahjoja. Itse olen suurimmaksi osaksi jo lahjat suunnitellut ja miettinyt myös varasuunnitelmia, ellen muutamia asioita ehdikään tekemään. Kuitenkin joukossa on muutama sellainen, jolle ei oikein mitään sopivaa ole mieleen tullut. Kenties he saavatkin vain tyytyä aikaani, halusivat tai eivät :D

 Aivan kuten muissakin hankinnoissa, suosin joululahjoissakin mielelläni kotimaisia yrityksiä, joiden joukossa on hurjasti myös pieniä yrityksiä. Tässä onkin muutama suomalainen joululahjavinkki, joihin ei välttämättä ihan joka paikassa törmääkään.
1. Littlebit design rannekoru 28€ Saatavilla myös omalla tekstillä
2. Pilvikello 49€ EK for kids
3. Leikkuulauta 28€ Design by Ilona
4. Puine NY Mummola-kyltti 22€ Saatavana myös muulla omalla tekstillä
5. Metsäläiset-rakennuspalikkasetti 44€ Siluettiverstas
6. Nahkarukkaset alk. 42,90€ SOMA Original

 Kannattaa toki myös kurkata näiden yritysten muut tuotteet!

 Millaisia lahjoja teillä pukinkonttiin tänä vuonna piiloutuu?

19. marraskuuta 2016

Rohkeus kasvaa hiljalleen

 Muutaman viikon päästä pääsemme nauttimaan Onnin ensimmäisistä joulujuhlista. Ajattelinkin nyt kertoa, kuinka pojan syksy kerhossa ja harrastuksen parissa on sujunut.
 Syksyllä kerho lähti Onnilta sujumaan oletettua paremmin. Jääminen ei ollut helppoa, mutta kuitenkin poika tykkäsi kerhossa olla. Pitkän aikaa Onni tarkkaili vain hiljaa paikaltaan kerhon tapahtumia ujosti hymyillen. Sitten hän alkoi osallistumaan askarteluihin ja hiljalleen jopa leikkimään, myös muiden lasten kanssa.

 Kerhossa oloa helpottaa pieni ja hiljainen ryhmä. Onnin kammoamaa hälinää sekä meteliä ei ole paljon ja omaa tilaa tarvittaessa riittää. Joka kerta saatan pojan paikalleen, johon hän jää hiljaa tarkkailemaan oman aikansa eikä esim. kertaakaan ole jäänyt itkemään. Kerhossa kaikki onkin mennyt Onnin ehdoilla ja se toimii, vaikka kerhopäivän päätteeksi poika onkin normaalia väsyneempi.
 Luistelukoulu taas alkoi Onnilta mahtavan hyvin. Isosta, vieraasta ryhmästä poika ei tuntunut välittävän mitään. Onnilla oli niin kova into ja hinku jäälle. Kaikki tuntui sujuvan aivan liiankin hyvin ja niinhän siinä sitten kävikin, ettei Onni lopulta ryhmässä, aivan liki vieraita ihmisiä, viihtynyt. Nyt poika on jäällä omassa ryhmässä ottaen mallia muista. Olisimme lopettaneet Onnin kohdalla koko harrastuksen antaen paikan jollekin muulle, mutta ohjaajien mielestä Onni voi hyvin seurata sivusta, koska selvästi rakastaa luistelua.

 Hitaasti siis otamme askeleita eteenpäin ja kuukausi kuukaudelta kuulen vähemmän lausetta: Minua pelottaa nuo vieraat ihmiset. Joulujuhlissa Onni ei suurella todennäköisyydellä tule esiintymään, sillä jo täpötäysi sali tulee olemaan hänelle tarpeeksi kova paikka. Pieni kerhoryhmä siis jo menettelee, kunhan ei tarvitse olla liian liki muita, mutta suuremmat ihmismassat ja hälinä yhä ahdistaa. Edes leikkipaikoille tai esim. tapahtumien pomppulinnoihin Onni ei vielä halua mennä, jos siellä on yhtään ketään paikalla. Yksin tai sisarusten kanssa poika sentään jo uskaltautuu leikkipuistossakin touhuamaan, kunhan äiti on ihan vieressä :D

Kuinka muilla syksyllä kerhon tai päiväkodin aloittaneilla on lähtenyt sujumaan?

 Näillä kuulumisilla toivottelen teille ihanaa viikonloppua♥

17. marraskuuta 2016

Jokainen veteraani on kortin arvoinen

 Yksi lapsuuteni rakkaimmista ihmisistä oli isoisäni, sotiemme veteraani. Hän opetti ja kertoi minulle paljon juttuja itsenäisyyteemme liittyen. Sain häneltä myös lapsuuteni kalleimman aarteen, sodanaikaisen lusikka-haarukan. Opin siis jo lapsena arvostamaan suuresti veteraanejamme.

 Viime vuonna askartelimme lasten kanssa Tellun toiveesta ison kasan kortteja veteraaneille. Yhteensä Posti toimitti vuosi sitten perille 15000 tervehdystä. Se on paljon se, mutta mielestäni jokainen veteraani on kortin arvoinen. Niinpä askartelimme poikien kanssa jo veteraaneille uusia kortteja. Pikkutäry teki joulupallon ja loput kolme korttia ovat Onnin tuotoksia.
 Veteraaneja on elossa vielä noin 20000. Yksin me emme saa noin paljon kortteja aikaan, mutta pienistä kasoista syntyy suuria määriä. Siksi haastan tänäkin vuonna teidät mukaan korttitalkoisiin! Ellei askartelut ole omaa sydäntä lähellä, voi veteraaneille toki lähettää valmiin tervehdyksenkin. Osoitteen, johon kortit toimitetaan ja muuta lisätietoa löydät täältä.
 Loppuun muistuttelen vielä, että tämä viikko on aikaa ilmoittautua vierailijaksi blogin joulukalenteriin. Laitahan siis sähköpostia tulemaan ennen kuin on liian myöhäistä ;)

16. marraskuuta 2016

Minä ainokainen

 Muistan kuinka lapsena kaipasin niin kovin edes yhtä sisarusta. Siinä missä kaverit kadehtivat minua, lellittyä ainokaista, päätin itse jo hyvin nuorena, ettei oma lapsilukuni jäisi yhteen. Tavaravuori ja kaikki mahtavat uutuudet eivät tuntuneet missään, kun heräsit 7-vuotiaana keskellä yötä ja muistit olevasi ihan yksin kotona.
 Tiedän, ettei ainokaisena ole välttämättä huono olla. Ainut lapsikin voi kasvaa ihanaksi ihmiseksi, joka osaa ottaa myös muut huomioon. On perheitä, joissa se yksi lapsi on rakkaudella kasvatettu. Hän on saanut vanhempiensa kaiken huomion, tukea ja turvaa. Tällöin ei välttämättä edes kaipaa niitä sisaruksia. Moni asia on myös 30-vuodessa muuttunut. Jos olisin itse saanut vain yhden lapsen, lapsi tuskin olisi kärsinyt ainokaisena niin kuin minä. Vanhempiaan kun ei voi valita, mutta itse on vastuussa siitä millainen vanhempi itse on.

 Nyt omien lasteni ollessa pieniä, huomaan yhtäkkiä olevani tilanteessa, jossa lasten lisäksi huolta tuottavat omat vanhemmat. Sen sijaan, että flunssaputkessa saisin vanhemmiltani apua ja tukea, joudun ainokaisena yrittää repiä aikaa heidän auttamiseensa. On todella ihanaa valvotun yön jälkeen kaktus kurkussa saada äidiltä erittäin kiukkuinen puhelu tyyliin "Mä kuolen tänne nälkään, kun ruokakaappi on ihan tyhjä!" Normaalisti hän pääsee kyllä kauppaankin ihan itse, eikä kyse ollut nytkään mistään sairaudesta tms. On myös minun vikani, ettei kesällä tullut maalattua talon seiniä, sillä en osaa lukea ajatuksia. Omat lapseni osaavat sentään pyytää nätisti tarvittaessa, mutta lapseksi uudelleen muuttuva ei vaan näköjään osaa.
 Tiedän, että ihmiset kaipaavat ikääntyessään yhä enemmän apua ja mielelläni vanhoja ihmisiä autankin. Mielestäni jos vanhempi on lastaan hoitanut rakkaudella, on lapsen vuoro aikanaan pitää huolta vanhemmastaan. Mutta onko pakko venyä yli omien voimavarojen, jos ei ole lapsena saanut kokea olleensa hyväksytty ja rakastettu? Tämä kuulostaa varmasti todella kauhealta, mutta ennemmin autan lähipiirissäni heitä, jotka osaavat kohdella myös minua ihmisenä. Heidän ei oikeastaan tarvitse edes pyytää, sillä minulle on suuri ilo pitää heistä huolta.

 Tiedän, ettei vanhemmistani olisi ollut yhtään suurempaa lapsilaumaa hoitamaan. Tältä osin voin siis nyt sanoa, että onneksi olen se yksinäinen ainokainen. Hemmoteltuna kakarana minusta ei kuitenkaan kasvanut aivan kauheaa ihmistä, sillä vaikka mielessäni puhelimen soidessa kiroankin jo valmiiksi, olen aina mennyt avuksi. Tosin vasta sitten, kun omalta perheeltäni olen ehtinyt.

14. marraskuuta 2016

Liikuttavampi joululahjavinkki

 6-vuotiaat nauttivat hurjasti liikkumisesta. Meilläkin asuu yksi elohopea, jonka perässä 3-vuotias yrittää matkia samat hurjat temput. Lapset ovat luotuja liikkumaan sekä leikkimään ja kumpikin onkin tärkeitä lapsen hermoston ja motoristen taitojen kehittymiselle. Aina aikuiset eivät tätä vain jaksa muistaa vaan he kieltävät lapsiaan hyppimästä, pomppimasta tai juoksemasta sisällä.

 Monet lapset jo lähes hukkuvat leluihin. Mitäpä jos tänä jouluna pukin kontista löytyisikin jotain liikuttavaa? Jotain, joka vähentäisi aikuisten kieltoja ja lisäisi mahdollisuuksia lasten liikkumiselle myös sisällä?
Lillagunga voimistelurenkaat 129€      bObles keinuosa 39€ plus donitsi 45-89€
Kotimaiset suorat puolapuut alk 249€   Liukumäki 249,90€

 Meillä pojat kirjoittivat tänään joulupukille. Eskarilaisen lyhyellä toivelistalla oli vain Star wars Legoja sekä kettukarkkeja ja Onnin toiveista löytyi popcornia, pillimehua, keltaisia kyniä ja tarroja. Anna niistä sitten kaikille kysyjille vinkkejä! Itse olemmekin suunnitelleet antavamme lapsille liikuttavamman lahjan. 

 Ellei budjetti riitä yksin lahjaan, voi näitä myös antaa lapsille yhteiseksikin. Ehkäpä näin suvun ja kummitkin saisi ideasta innostumaan? Kollaasia vastaavia liikuttavia tuotteita löytyy myös edullisempia esim. samasta verkkokaupasta puolapuiden kanssa löytyy edullisemmat voimistelurenkaat ja bObleseissa on hurjasti erilaisia vaihtoehtoja. Kannattaa myös huomioida, että osasta näistä vaihtoehdoista hyötyy myös koko perhe ;)

Ihanaa viikkoa kaikille♥





13. marraskuuta 2016

Haastateltavana meidän isi

 Näin isänpäivän kunniaksi päätin antaa rakkaan mieheni äänen kuuluviin tavalla tai toisella. Jo keväällä miehen oli tarkoitus vierailla blogissa. Jostain syystä mies kuitenkin ujostelee teitä, eikä näppäimistö tunnu häntä tottelevan. Ideani oli siis toteutettava sillä toisella tavalla eli kysymällä 12 kysymystä isyydestä.
Milloin tiesit haluavasi lapsia?
                             Heti muuttaessamme yhteen

Millainen isä olet omasta mielestäsi?
                             Vanhanaikainen (Sanoo mies, joka haluaisi olla koti-isä)

Kaipaatko jotain ajasta ilman lapsia?
                             Yhteistä aikaa vaimoni kanssa
Miltä isyys tuntuu?
                             Parasta maailmassa

Miten isyys on muuttanut sinua?
                             Suhtautumista lapsiin yleensä, kasvattanut aikuiseksi

Lempipuuhasi lasten kanssa?
                             Olla ja katsoa telkkaria tai olla jossain tapahtumassa tai mökillä yhdessä

Mikä on parasta isyydessä?
                             Nähdä lasten kehitystä ja olla omien lasten sankari

Entä haastavinta?
                             Osaako antaa oikeat eväät elämään tässä kiireisessä maailmassa
Ikimuistoisin hetkesi isänä?
                             Lasten syntymät

Kiusallisin tai noloin hetkesi isänä?
                             Ei tule mieleen

Minkä neuvon antaisit lapsillesi?
                             Kohtele muita niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Kuuntele sisäistä ääntäsi.

Paras neuvosi tulevalle isälle?
                             Ole läsnä

 Kiitos rakas haastattelusta♥ Olet oikeasti ihana, rakastava ja osallistuva isä. Isä, jota meidän lapset rakastavat täydestä sydämestään ja minä myös. Kiitos, kun saan olla lapsille vanhempi juuri sinun kanssasi ja ennen kaikkea kiitos siitä tuestasi mitä sinulta saan♥

 Ihanaa isänpäivää kaikille♥

12. marraskuuta 2016

Näin Onni tarkenee kovemmallakin pakkasella

 Tämä vilukissa eilen aamulla hieman järkyttyi katsahtaessaan lämpömittariin. Ulkona oli reilu 17 astetta pakkasta! Ensimmäinen ajatus oli polttaa takka hehkuvan punaiseksi ja käpertyä viltin alle, mutta sitten unihiekkaiset silmät huomasivatkin kuinka kauniisti luonto oli kuurassa. Eihän tuota kauneutta voinut jättää ihastelematta, etenkin kun harvemmin nähty vieras aurinkokin lupaili esiintymisestään.
 Kovallakin pakkasella myös vilukissat pärjäävät ulkona, kunhan muistaa pukeutua kunnolla. Ajattelinkin tässä postauksessa esitellä miten meillä puetaan kovemmilla pakkassäillä lapsia, mutta samat neuvothan pätevät myös aikuisiin!

 Ihoa vasten lasten kaapeista löytyy merinovillaa. Jo useana vuonna ollaan turvauduttu Name it:n valikoimiin, eikä ole tarvinnut kertaakaan niihin pettyä. Kollaasin paita 21,95€, housut 19,95€ ja lapaset 9,95€. Housujen sijaan etenkin pienille sukanvihaajille on loistavaksi todettu merkin merinovillaiset sukkahousut  ja kylmiin öihin merinovillaiset yöpuvut ;) Tällä kertaa Onnin jaloista löytyi kuitenkin kollaasissa olevat Popin villafroteesukat 17,90€

 Ulkohaalarin alle meiltä löytyy yllätys, yllätys lisää merinovillaa, mutta kaapeissa on myös ihan villaa ja fleeceäkin.. Tänä vuonna en ole vielä nähnyt kaupoissa Name it:n merinovillaisia huppareita ja housuja, mutta isommilla on käytössään sellaiset. Ne ovat loistavat esim. koulussa! Kaulan suojaksi löytyy merinovillaiset tuubihuivit ja Onnille myös muutamat kolmiohuivit. Rukkasten alle taas laitetaan kovilla pakkasilla ohuet merinovillaiset lapaset. Lapsenhan kuuluu kuitenkin pystyä ulkona liikkumaan sekä puuhailemaan ja parhaiten lapsi pysyy myös käsistään lämpimänä lisäämällä keskivartalolle lämpimiä kerroksia.
 Kengissä meillä on pakkassäällä luotettu Soreleihin. Ostaessa vain kannattaa muistaa tarpeeksi suuri liikkumis- ja kasvunvara, jotta kengät lämmittävät varpaita vielä helmikuun pakkasillakin. Esim. näissä Onnin kengissä olisi ollut pienemmässä koossa juuri ja juuri se suositellut 1,5 cm, mutta otin kuitenkin jo koon 30. Näin jättijalkaisen poikani kenkään mahtuu riittävästi lämpimiä sukkia ja vielä jää tilaakin, jolloin ilma auttaa lämpimänä pysymisessä.

Miten teillä pukeudutaan paukkupakkasilla? Löytyykö hyväksi havaittuja lämpimiä suosikkituotteita?

9. marraskuuta 2016

Nautitaan lumesta!

 Lunta, lunta ja lunta! Viime päivinä sitä on tullut taivaalta siihen malliin, että lapset ovat päässeet nauttimaan talven riemuista täysin. On aurattu, kolattu, pulkkailtu ja tänään jo jopa hieman hiihdeltykin. Onni rakastaa lumikoliaan (kyllä, yksi ei pojalle riitä) ja onkin maailman levein hymy huulillaan painellut pitkin pihoja lumitöissä.  Lapset nauttivat lumesta täysin siemauksin ja illalla sisään tulee lauma ihania punaposkia.
 Myönnän, etten itse rakasta lumen tuloa yhtä paljon kuin jälkikasvuni. Lumi on kyllä ihan kaunista katseltavaa ja talven puuhat kivoja, mutta eikö samalla voisi olla 20 astetta lämmintä? Viime yönä miehen ollessa töissä olin kahden peiton alla ja palelin silti! Mä vihaan kylmyyttä, paitsi ehkä kesällä pitkän helleputken aikaan :D
  Sen verran Suomen säästä olen kuitenkin oppinut, että jouluna voi hyvinkin taas olla kurakelit. Lumesta on siis otettava kaikki ilo irti nyt kun sitä on! On ikijäätymisenkin uhalla nautittava niistä talven puuhista ja tottahan toki myös lumen tuomasta joulufiiliksestä. Nyt on myös hyvää aikaa vähentää joulun kiireitä ja napsia niitä jouluisia kuvia ;)

 Onkos muut päässeet nauttimaan jo talven riemuista? Mikä on parasta talvipuuhaa?

8. marraskuuta 2016

Tehtiin edullinen Lego-yölamppu

 Äiti, voi kun ois Lego-yövalojakin! Näin totesi Legoja rakastava Pikkutäry eilen illalla ja nukkumaan käydessään hän sai jo ihastella sellaista. Mikä parasta lamppu oli ihan ilmainen!
 Kaikessa yksinkertaisuudessaan otettiin vanha ylimääräiseksi jäänyt Lego-säilytysrasia ja laitettiin sen sisään pattereilla toimivat led-valot. Asettelussa kannattaa vain huomioida, ettei lamppu pääse kosketuksiin itse muovin kanssa. 

 Ellei ylimääräistä Lego-rasiaa löydy kotoa, lampun voi helposti tehdä myös itse esim. maalaamalla sopivan lasipurkin keltaisella ja laittamalla kasvojen kuvat mustalla Dc-fixillä. Aika helppoa ja nopeaa, eikös?

6. marraskuuta 2016

Haluatko vieraspostaajaksi blogin joulukalenteriin?

 Yksi loistava keino joulustressin hallintaan on jakaa tehtäviä myös muille! Kaikestahan ei tarvitse suoriutua yksin vaan joukossa on enemmän tehoa. Meilläkin on miehelle ulkoistettu mm. ikkunoiden ja saunan pesu, mutta en myöskään loukkaannu jos ne jäävät tekemättä. Ehtiihän mies pestä ne sitten joskus myöhemminkin!
 Olen tässä pohtinut jo muutaman viikon blogin joulukalenteria. Se ei ole mikään stressin paikka ollut, mutta on jäänyt helposti ensimmäisenä heitteille yllätyskäänteiden vuoksi. Kuitenkin rakastan joulua ja kalentereita niin paljon, että haluaisin tänäkin vuonna sellaisen blogiinkin pystyyn laittaa. Valitettavasti vain on muutamia vielä salassa pidettäviä asioita, jotka verottavat nyt entisestään aikaani. Siksi päätinkin uskaliaasti lähteä kysymään kiinnostaisiko teitä osallistua?

 Nyt olisi siis mahdollisuus päästä blogin joulukalenteriin vieraspostaajaksi jouluisella vinkillä, askartelulla tai muulla vastaavalla aiheella! Jos kiinnostuit, niin laitahan ideasi sähköpostilla tulemaan 20.11 mennessä. Sähköpostiosoitteen löydät tuosta sivusta →

  Ihanaa alkavaa viikkoa♥

4. marraskuuta 2016

Lasten isänpäiväkortti

 Rakas mieheni, tiedän sinun töistä käyvän täällä ikävissäsi lukemassa. Tällä kertaa lopeta lukeminen tähän! Äläkä nyt vaan ole lapsi ja jatka uhmakkaana lukemista, koska sen kielsin. Anna sen sijaan uteliaan luonteesi nyt pysyä kurissa, jotta lasten yllätys ei isänpäivänä mene pieleen. Ja tarkoitan tätä todella!!!!!
 Tänä isänpäivänä olemme lasten kanssa aivan uudessa tilanteessa, sillä lapset tekevät isänpäiväkortit ja lahjat kerhossa, eskarissa ja koulussa. Tästä syystä en näe syytä enää askarrella kotona. Rakastan lahjojen antamista, joten jotain minun kuitenkin piti päästä itsekin tekemään. Lapset halusivat muistaa miestä vielä eräällä pienellä yhteisellä herkkuyllätyksellä, joten päätettiin tilata siihen kortti lasten kuvista.
 Koska kolmea lasta tai ainakaan kahta lappujen kanssa pelleilevää vilkasta poikaa ei lahjottuinakaan saanut onnistuneesti samaan kuvaan, on varsinainen kortti tehty kollaasimaisesti kolmesta osasta. Lapsilla olikin ihanan riemukkaita ilmeitä, kun yhtä kerrallaan kuvasin kahden muun pelleillessä selkäni takana :)

 Hieman haikeaa kyllä oli tajuta, ettei tänä vuonna lasten kanssa kannata isänpäiväksi mitään askarrella. Vaikka mies aina suuresti lasten askarteluista ilahtuukin, on isänpäivänäkin oltava joku raja. Muutenhan me hukutaan lasten lahjoihin! Tämä kuvakortti tuo toivottavasti kuitenkin pientä piristystä yö-tai työpöydälle.

Millaisia muistamisia muut isät saavat tänä vuonna?

3. marraskuuta 2016

Voiko joulu olla stressitön? Blogihaaste

 Oranssia-blogin ihana Veera haastoi minut omalla tavallani mukaan stressittömään jouluun. Oikeastaan tuo stressitön joulu on ollut tavoitteenani jo pitkään, mutta aina huomaan viimeistään aatonaattona yömyöhään paniikissa tekeväni jos jonkinlaisia muka pakollisia puuhia.  Jälkikäteen ihmettelen miksi ihmeessä, mutta kai se joku joulusokeus vain iskee?

 Olen jo useana vuotena nauttinut jouluvalmisteluista yhdessä lasten kanssa. On mukava virittäytyä joulutunnelmaan yhdessä puuhaillen. Olemme päivittäin tehneet jotain jouluista, joka poistaa lapsilta jännitystä ja samalla tuo iloa joko omaan kotiimme tai lähipiirillemme. Lasten kanssa puuhastellessa olen ollut asenteella, tehdään se mikä hyvälle tuntuu, kiinnostaa ja ehditään. Jos jokin menee pieleen, niin menkööt. Eihän se maailman loppu ole! Miksi kummassa tuo rentous on kuitenkin aina viime tipassa muuttunut stressiksi?
 Tänä jouluna olen päättänyt haasteen mukaisesti olla kokonaan stressaamatta. Päätin koota teillekin muutaman vinkin, kuinka rentous pidetään aivan viimetinkaan asti. Vinkeistä puuttuu lähes kokonaan lahjapuoli, mutta täältä löydät vinkkilistan edullisempiin lasten lahjoihin. Tässä siis kotiäidin seitsemän vinkkiä rentoon jouluun:

1. Täydellisen joulun tavoittelu aiheuttaa stressiä. Älä siis odota kaiken olevan täydellistä ja romahda pipareiden palaessa. Oikeasti, ei minkään tarvitse olla täydellistä tai kaiken millilleen oikein tehtyä! Joulu tulee takuuvarmasti aina. Keskity siis täydellisyyden tavoittelun sijaan nauttimaan joulusta kaikilla aisteilla.

2. Suunnittele kaikki hyvissä ajoin etukäteen. Muista, että elämä on yllätyksiä täynnä, joten aloita myös toteutus riittävän ajoissa! Muista myös olla armollinen itsellesi sekä muille.

3. Onnistunutta ja onnellista joulua ei mitata rahassa. Älä siis hanki vararikkoa joulun takia! Joulussa tärkeintä ei ole upeat, viimeistä huutoa olevat koristeet ja lahjat tai kalliit herkut. Keskity siihen mikä joulussa on olennaista.
 4. Tee mahdollisin paljon ruokia ja leivonnaisia hiljalleen urakoimatta valmiiksi. Pakastin säilyttää monet asiat taatusti riittävän kauan hyvinä. Vielä helpommalla pääset, jos hankit kaiken valmiina kaupasta, mutta tee tämäkin vaihtoehto riittävän ajoissa!

5. Keskity siivouksessa olennaiseen ja siivoa kaapit vain, jos tarkoituksesi on tunkea niihin anoppi ja muut vieraat. Unohda aatonaaton yömyöhään kuuraus. Sammuta sen sijaan valot ja luo tunnelmaa kynttilöillä tai muilla tunnelmavaloilla. Tärkeintä joulussa ei ole uuvuksiin asti kuurattu koti vaan tunnelma ja rakkaat ihmiset ympärillä.

6. Ellet keksi mitään lahjaa, älä paniikinomaisesti stressaten vain yritä ostaa jotain. Lupaa sen sijaan lahjaksi yhteistä aikaa tms.

7. Muista liikkua ja tehdä itselle mieluisia asioita sillä saat niistä lisää energiaa.

  Rakastan joulua, joten juhla luonnollisesti tulee valtaamaan alaa blogissakin. Samalla varmasti selviää kuinka hyvin haasteen kanssa täällä pärjätäänkään. Haluaisin myös haastaa mukaan seuraavat blogit:
Oliver teki meistä perheen, Ihan vaan tavismutsi, Norudemu ja Kotona ja kaupungilla
Toivottavasti olette jouluihmisiä ja ellette ole niin ei huolta, haasteen saa tehdä omalla tyylillä :D


2. marraskuuta 2016

I choose you Pikachu

Meillä pojat saivat piristystä pimeyden keskellä muutamista naamiaisista. Tai lähinnä lapset olivat innoissaan ja tuo heidän intonsa piristi mua :D Olen aina pyrkinyt panostamaan naamiaisasuihin toteuttamalla samalla lasten toiveet. Asentohuimauksen kanssa ei vain oikein huvittanut ompelemista edes miettiä ja niinpä Onni sai luvan tällä kertaa tyytyä kaivelemaan pukunsa naamiaispukulaatikosta. Ehkä joulupukki tuo sitten hänelle toivotun Spiderman-puvun?

 Pikkutäry taas oli kovasti toivonut Pikachu-pukua. Tarkoitukseni oli suunnitella se joko keltaisesta hupparista tai fleece-kankaasta, mutta en ehtinyt hankkia tarvikkeita valmiiksi ennen oireideni alkamista. Poika ei kuitenkaan jäänyt asiassa neuvottomaksi, vaan järjesteli itsensä lomalla muutamaksi yöksi yökylään. Kiitos ihanan anoppini, poika sai kun saikin toivomansa puvun♥
 Neuvokkaana nuorena miehenä Pikkutäry oli netistä etsinyt mallikuvan. Edestä olevassa kuvassa ei tietenkään häntää näkynyt, joten hups, sellainen jäi puvustakin puuttumaan. Tämä ei kuitenkaan kovin suurta harmitusta pojassa aiheuttanut ja ainahan pukua voi muokata jälkikäteen tai tehdä vaikka irtohännän!

 Onko muualla ollut nyt näin Halloweenin tienoilla naamiaisia? Millaisilla puvuilla olette juhlineet?