28. huhtikuuta 2017

Äiti, mikä puku tuo muka on?

 Kuinka ihanaa olikaan taas lukea alkuviikosta Wilmasta tiedotetta vappunaamiaisista. Etenkin tässä tilassa sitä tykkäisin valmistautua asioihin rauhassa. Ihan vaan sen takia, että olisi aikaa olotilan mukaan pukua suunnitella, tehdä ja kaivella kaappeja. Ne kaupan valmiit puvut, kun tuppaavat olemaan aika mukavissa hinnoissa.

 Yleensä Pikkutäry on vähään tyytyväinen. On riittänyt, että puku on sinne päin. Tänä vuonna hän toivoi ensin Lego Ninjago-asua, mutta vaihtoikin eskaripäivän aikana toiveensa Lego Chiman Lavaliin. Koska puvun piti olla reppuun mahtuva ja helposti kuljetettava, hylkäsin idean pahvilaatikosta tehdystä asusta. Lopulta ompelin vielä puolilta öin maha kipeänä asuun vyötä, vaikka älli ei enää riittänyt edes paininjalan laskemiseen :D Arvatkaapa vaan kuinka iloinen poika aamulla pukua tutki?!
 Eihän se nyt mennyt ihan putkeen! Puvussa olisi pitänyt olla liivi, jossa olisi ollut joku ihme kivihässäkkä. Tarkoitus oli alun perin kyllä liivi tehdäkin, mutta enhän mä osaa kangasta taikoa ja huopaakin oli niin vähän, ettei se riittänyt edes lisäristikoksi vyöhön. Puku meni melkoisella kiukulla muminan säestämänä reppuun.

 Eskaripäivän aikana Pikkutäry oli kuitenkin tullut pukunsa suhteen toisiin ajatuksiin. Ei hän kuulemma edelleenkään Laval ole, mutta joku kiva kaukainen sukulainen ehkä :D Keppi miekkana syntyi vauhdikas leikki aikaan eikä aamun harmituksesta enää näkynyt jälkeäkään :) Myönnän tappioni, mutta tulipahan tehtyä. Aina äidit ei vaan ymmärrä! Aina ei myöskään voi onnistua, etenkään täydellisesti, mutta mitäs sitten! Kivaa voi olla silti :D
 Onko muut lapset päässeet nauttimaan vappunaamiaisista? Millaisia hahmoja on ollut liikenteessä?

26. huhtikuuta 2017

Kevätprojektina mökkiranta kuntoon

 Meillä on tälle keväälle ollut suunnitelmissa muutama hieman isompi projekti ja yhtä niistä pääsimme vihdoin viikonloppuna toteuttamaan. En vielä ollut ehtinyt toipua Lapsimessureissustakaan, kun panadolin voimalla nukutun yön jälkeen löysin itseni taas autosta. Takaosasto hihkui innosta, sillä me olimme matkalla mökille.
 Muistan selvästi kuinka lapsena pääsin ensimmäistä kertaa mökkitonttia ihmettelemään. Tietä ei ollut perille asti vaan tontille päästäkseen oli käveltävä hieman metsässä. Metsän siimeksestä näkyi kuitenkin jotain hurjan ihanaa; hiekkaranta! Vaikka vesi oli vielä jäätävän kylmää, oli vähintäänkin salaa kosketettava tuota ihanaa rantahiekkaa. Valitettavasti tuo oman lapsuuteni hiekkaranta ei ollut omille lapsilleni saunarannassa säilynyt vaan ranta oli hoitamattomana päässyt liettymään.
 Useana vuotena olimme miehen kanssa jo miettineet rannan kunnostamista, mutta vasta nyt saimme haettua siihen lupaa. Lauantaina mökillä meitä odottikin jo työntouhussa oleva kaivinkone, joka poisti rannasta liettynyttä pohjaa ja löysi muutaman suuren kivenkin. Voitte varmaan kuvitella kuinka innoissaan Onni oli?! Ulkona satoi lunta, mutta poikaa se ei haitannut. Onni näki vain koneen :D
 Liettyneen pohjan lisäksi kaivinkone auttoi purkamaan vanhan laiturin pohjat. Uimarannan kohdalle järveen ja rannalle levitettiin suodatinkangasta ennen uuden hiekan laittamista. Konetöistä huolimatta rannan on siis tarkoitus yhä pysyä todella matalana, vaikka selvästi kauemmaksi muutama syvempi kuoppa tulikin. Toivottavasti nuo kuopat ainakin osittain keräävät aaltojen mukana tuomat lietteet. Ensi talvena jään päälle ajetaan vielä hieman lisää hiekkaa, joka jään sulaessa valuu alas :)

  Tänä kesänä me siis aiotaan nauttia uudesta upeasta rannastamme! Aurinkoa ja sopivasti lämpöä on tilattu kesäksi, mutta ei meidän hurjimpia uimareita kylmempikään sää tuskin haittaa.  Jos satutte kesällä näkemään uutisen järvenrannalta löytyneestä valaasta, niin se olen varmaan minä :D Tarkoitus olisi vielä hankkia rannalle kunnon löhötuoli, josta lasten leikkiessä rantaleikkejään nautin kylmää juomaa. Lapset taas keksivät järvestä nostetun ison kiven päätyvän heille rantaan retkipöydäksi. Aika mainio idea!
  Nyt kun lasten tärkein kohde mökillä on kunnossa, on aika suunnitella seuraavia mökkiprojekteja. Ehdokkaina olisi mm. laituria, terassia ja pihapolkujen tekoa. Myös kesäkeittiö ja kunnon puuvaja puuttuvat. Välillä mieleen nouseekin epätoivoinen kysymys: onko mökki sittenkään rentouttava paikka vai oikea työleiri?! Onneksi on kuitenkin enemmän niitä hetkiä, jolloin me kaikki vain kaipaamme mökille ja unohdamme ahertamisen :)

 Löytyykö muita innokkaita mökkeilijöitä vai onko mökille joutuminen suuri kauhistus?

24. huhtikuuta 2017

Kun maha kasvaa, mitä päälle?

 Raskauden ja etenkin kasvavan vatsan myötä vaatekaapin sisältö kaipaa edes hieman päivittämistä. Vaikka monet tunikat, mekot ja joustavat trikoovaatteet sopivat loistavasti myös raskausvatsalle, kaipaan itse ainakin mukavia alaosia. Mitään perinteisiä mammahousuja en kuitenkaan todellakaan halua, sillä suorastaan vihaan mahan päälle tulevia malleja.

 Ihan pelkkien äitiysvaatteiden käyttöikä on melko lyhyt. Tuntuu siis hullulle täyttää vaatekaappi pelkästään niillä. Raskauden jälkeen on usein kuitenkin käyttöä imetysvaatteille, joista ilahduttavan moni menee jo raskausaikanakin! Näin vaatteille tulee pidempi käyttöikä, eikä laadukkaan imetysvaatteenkaan kenties korkeampi hankintahinta tunnu niin pahalle.

Itse olen vasta ehtinyt päivittelemään housupuolta, joita matalana mallina onkin hieman hankalaa löytää. Yhdet lempparimallit olen kuitenkin onnistunut löytämään ja niitä lähtikin muutamat matkaan Lapsimessuilta mukavaan messuhintaan :) Muuta valikoimaa selatessani keräsin teille kollaasiin muutamia ideoita.

1. Mamalicious imetys- ja äitiysmekko 39,99€ Mammas.fi

2. Mamalicious imetys- ja äitiyspaita 24,99€ Mammas.fi  Tämä paita vaikutti todella mukavalle materiaalille ja olisi ehdottomasti kotiutut myös meille Lapsimessuilta, ellei eräälle nuorelle miehelle olisi iskenyt kiire vessaan. Miehet :D

3. Boob imetysmekko 79,95€ Saatavina kolmessa eri värissä. Laadukas mekko kesään yhdeltä luottomerkiltäni.

4. Boob imetyspaita 49,95€ Saatavina useassa eri värissä.

5. Mamalicious äitiysfarkut 44,95€ Itse en ole vielä sopivassa koossa farkkuja löytänyt, mutta merkin Ella-jeggingsit ovat ne luottohousuni. Plussaa myös siitä, että näitä voi käyttää hetkisen synnytyksen jälkeenkin!

 Suositteko te raskausaikana äitiysvaatteita vai jotain muuta? Mikä on ollut ehdoton lempparisi?
 

23. huhtikuuta 2017

Elämyksiä ja kivaa puuhaa: Lapsimessut 2017

 Huh mikä viikonloppu! Täynnä menoa ja toimintaa! Perjantai-aamulla Pikkutäry ei tapansa mukaan hypännytkään taksiin ja suunnannut eskariin vaan lähdimme kohti kauan odotettuja Lapsimessuja, jonne olin saanut bloggaajapassin. Pojilla oli mielessä muutama 'pakko nähdä'-juttu ja menomatkalla kuulimmekin usein kysymyksen 'Onks vielä pitkä matka?' Itse harmittelin mielessäni rahapussin ja kameran unohtamista kotiin, mutta onneksi sentään pääsylippu oli sähköisessä muodossa :D Tässä postauksessa saatte siis tyytyä kännykällä napattuihin messukuviin.
 Heti perille päästyämme Onnin suusta pääsi järkyttynyt lausahdus 'Onpa täällä paljon ihmitii!' Tässä vaiheessa olimme siis juuri päässeet Messukeskuksen ovista sisään eikä maalaispojalle ollut edes koko todellisuus valjennut :D Tuosta lausahduksesta ajattelin Onnin tarvitsevan aikaa nauttiakseen vierailusta, mutta pojalla olikin kova kiire paloauton luokse, jossa laski hieman aristellen mäkeä ja sammutteli tulipaloa isoveljensä näytettyä mallia. Onni tutki myös tarkasti paloauton varustusta ja pelastajan urasta haaveileva Pikkutäry kertoi varusteiden nimiä :D
 Ensimmäisen osaston jälkeen Onni veti meitä vauhdilla pienoismallien maailmaan, jossa vielä olikin pojalle sopivan väljää. Jos Onni olisi saanut päättää, olisimme katselleet junia ja koneita koko päivän tai ihmetelleet hävittäjää. Pikkutäry tutki veljensä ihastellessa kulkuneuvoja Lego-rakennelmia ja haki selvästikin samalla uusia ideoita omiin puuhiinsa.

 Pienoismallien jälkeen jotain tapahtui, sillä Onnilla oli kova kiire paikasta toiseen. Hän olisi tahtonut nähdä kaiken ja heti, muttei silti uskaltanut vielä mennä touhuilemaan tai edes halata Muumipeikkoa. Yritimme miehen kanssa tässä vaiheessa tutkailla vauvantarvikkeita, mutta ei me paljon viisaammiksi tultu. Järkytyimme vain kuinka painavia nykyään turvakaukalot ovatkaan vai olikohan meillä jo voimat kadonneet? :D
 Koska pojilla oli vauhti päällä, keskityimme lopulta vain lapsille mieleisiin kohteisiin. Bobles-Lego seikkailualueelle Onni uskaltautui mukaan vilkkuvalojen houkuttelemana ja lopulta viihtyikin alueella vilinästä huolimatta pitkään. Leikkituokion rohkaisemana Onni uskaltautui kiertelemään alueella vielä uudestaankin ja käymään myös mm. muumitalossa sekä halailemaan vastaan tulleita maskotteja. Oman vointini käydessä lopulta tuskaiseksi saimmekin lähes kantaa kaksi poikaa pois messulta.
Vaikka olin kolmen miespuolisen kanssa reissussa ja lompakkoni unohtui kotiin, ei kotiin palattu ihan ilman messuostoksia. Monet ihanat messuosastot kierrettiin vain hurjalla vauhdilla läpi, koska miehiähän ei vaatteet yms. tarvikkeet innosta. Sain kuitenkin kotiutettua ostoslistalla olleen Oot niin ihana-vauvakirjan, sillä mies maksoi sen sillä ehdolla, että kannan sen kotiin asti. Eipä tarvinnut edes kantaa ja nälkäinen mies sai vielä kiitokseksi raskaana olleen vaimonsa hormonihöyryt :D Siitä huolimatta hän osti mulle vielä jopa kahdet housut Name it:n osostolta ja kotiin hammasnameja sekä purkkaa.
 Meillä oli siis todella mukava messupäivä! Alun ujostelusta huolimatta lapset nauttivat koko sydämistään ja itse ilahduin niin uusien kuin vanhojenkin tuttavuuksien tapaamisesta. Tästä ujopiimästä oli todella mukavaa huomata, kuinka tuntemattomatkin uskaltautuivat jutulle♥  Pikkutäryä jäi hieman harmittamaan, ettei Star wars hahmoja näkynyt ja haaveiltu yhteiskuva jäi ottamatta. Onni taas olisi kaivannut Myyrää, mutta nämä harmitukset unohtuivat pojilta nopeasti. Näistä messuista riittää pojilla muisteltavaa pitkäksi aikaa!

20. huhtikuuta 2017

Mitä kuuluu Onnille nyt?

 Päätin pitkästä aikaa kertoa hieman mitä Onnille kuuluu, sillä poika tuntuu menneen alkuvuoden aikana hurjasti eteenpäin. Tieto tulevasti isoveljen roolista on selvästi tuonut kehitystä, sillä onhan isoveli jo ISO eikä mikään pieni :D
 Arki Onnin kanssa on yhä uhmakohtauksia lukuun ottamatta todella helppoa. Vaatteiden vaihto, aamutoimet yms. perusjutut sujuvat oma-aloitteisesti vauhdilla ja yötkin jo pääosin nukutaan. Onni on todella tarkka monista asioista ja rutiineista, mutta myös todella kova työmies. Hän siis saattaa 10 min. heräämisestä olla jo ulkona puuhissa ilman, että aamutoimista mikään olisi jäänyt tekemättä!

 Leikit ja pelit sisarusten kanssa sujuvat ja sisarukset ovatkin pojalle tärkeitä. Onni myös tahtoisi jo nukkumaan isojen sänkyyn muiden kanssa lastenhuoneeseen. Myös koirapelko on hieman helpottunut, eikä Onni enää ole hysteerinen koiriemme kanssa. Muurahaiset ovat pojasta paljon pelottavampia.
 Kerhoon meno on Onnille entistä helpompaa. Vielä kovan ruuhkan sattuessa eteisessä kaipaa tilaa, mutta riisumisen jälkeen menee vauhdilla käsienpesun kautta omalle paikalleen. Kerhossa Onni on nykyään paljon hymyilevämpi ja vapautuneempi siis lähempänä omaa itseään. Tiettyjen kavereiden kanssa leikit sujuvat jo kivasti ja vaaditut hommat Onni tekee yhtä reippaasti kuin kotonakin.

 Myös tuttujen ihmisten seurassa voi muutosta huomata. Vieläkään tutuille, isovanhempia lukuun ottamatta, ei puhuta edes vastaamalla kysymyksiin, muttei myöskään piiloudutakaan. Puhumisen sijaan Onni saattaa esim. hymyillä, hyräillä tai haukkua kuin koira. Tutussa kyläpaikassa taas Onni uskaltautuu usein jo muiden lasten kanssa leikkimään sen sijaan, että olisi liimautuneena sylissäni kasvot tiiviisti minuun päin.
 Onni rakastaa yhä rauhaa sekä hiljaisuutta, vaikka usein ei enää itse niin hiljainen olekaan, ja tahtoo mielellään retkille metsään. Kaupassa yms. julkisilla paikoilla poika uskaltautuu kuitenkin jo itse toimimaan vieraista ihmisistä huolimatta. Myös leikkipaikat houkuttavat kovasti, mutta ilman sisarusten tai äidin turvaa Onni ei kovin lähelle vieraita lapsia uskaltaudu.

 Pienin edistysaskelin ajan kanssa mennään siis koko ajan eteenpäin. Pojan tahtiin edetessä samalla kehuja jaellen ne parhaat tulokset saavutetaankin :) Mielenkiinnolla odotan kuinka tämän kehityksen jälkeen meidän Lapsimessuvierailu sujuukaan, mutta ainakin tiedän pojan sietävän tilannetta ja sitä väkimäärää edellisvuotta paremmin :)

18. huhtikuuta 2017

Meidän pääsiäinen

 Joskus on hyvä unohtaa tietokoneet ja muut vempaimet ja keskittyä olennaiseen. Tällä ajatuksella mekin aloimme viettämään pääsiäistä. Koska pääsiäisen ohjelmassamme ei ollut mitään ihmeellisiä suunnitelmia, olisi miehen tai itseni ollut niin kovin helppo uppoutua rauhassa koneelle hommiin, mutta kone pysyi kiinni. Ei se laskutus, paperityöt, blogi ja muut hommat pääsiäisen aikana kuitenkaan mihinkään karanneet! Sen sijaan meillä oli oikein hauska ja rento viikonvaihde.
 Tänä pääsiäisenä me mm.:
♥ Naurettiin paljon
♥ Vietiin lapset kauppareissun jälkeen pizzalle
♥ Ihmeteltiin ylitse lentäviä kaakattavia hanhilaumoja
♥ Ulkoiltiin ja paiskittiin pihahommia kylmästä säästä huolimatta
♥ Grillailtiin herkkuja
♥ Nukuttiin pitkään
♥ Käytiin kyläilemässä
♥ Syötiin valtavasti suklaamunia ja mämmiä
♥ Kokkailtiin koko perhe yhdessä
♥ Katseltiin elokuvia
♥ Leikittiin jos jonkinlaisia leikkejä
♥ Valmisteltiin lastenhuoneen muutosta
♥ Kutittelimme toisiamme
♥ Pidimme lasten discon

 Aina ei tarvitse mennä ja tehdä mitään ihmeellistä, vaikka alun perin monta kivaa suunnitelmaa sekä retkikohdetta meilläkin oli mielessä. Tämä nykyinen olotilani vaan opettaa olemaan entistäkin rennompi ja joskus itsestäni tuntuu, että joudumme liiaksikin karsimaan tekemisiämme. Lapset selvästi kuitenkin nauttivat ihan perusolemisestakin ja lepäämisestä eikä yhtään kiukku- tai uhmakohtaustakaan nähty.

 Millainen pääsiäinen teillä oli?

14. huhtikuuta 2017

Pääsiäisarvonta (Voita lippu Lapsimessuille)

 Pääsiäisen kunniaksi nyt pyörähtää käyntiin arvonta, jossa kaksi onnekasta voittaa yhden lipun Lapsimessuille. Nuo messuthan järjestetään 21.-23.4 Messukeskuksessa ja ostosmahdollisuuksien lisäksi ohjelmaa ja nähtävää riittää niin odottajille kuin perheen pienemmillekin. Perheen miesväki ja lapset viihtyvät taatusti myös pienoismallien maailmassa ModelExpossa ja kukapa voisi vastustaa suloisia eläimiä viikonlopun Eläinystäväni tapahtumassa?
 Meidän perheen messuvierailulla mennään varmasti pitkälti lasten ehdoilla. Pienoismallit ja paloauto ovat poikien vakiosuosikkeja, mutta myös mm. bobles-Lego seikkailualue varmasti houkuttaa jopa Onnia touhuilemaan. Me vanhemmat taas toivomme pystyvämme vauhdikkaiden poikien kanssa tutustumaan myös mitä uutta ja ihmeellistä vauvalle olisi tarjolla. Hankintalistaa olemme siis jo kovasti kasailleet ja tähän listaan toivomme saavamme messuilta apua :)

 En kiusaa kuitenkaan malttamattomia enempää. Pääsiäisarvontaan voit osallistua jättämällä kommentin maanantaihin 17.4 klo 23.59 asti. Blogin viralliset lukijat saavat tuttuun tapaan lisäarvan, joten ilmoitathan monella arvalla olet mukana. Palkintoliput ehtivät taatusti perille, sillä ne toimitetaan onnekkaille sähköpostitse. Lisääthän siis kommenttiisi myös sähköpostiosoitteesi!

 Onnea arvontaan ja ihanaa pääsiäistä♥

12. huhtikuuta 2017

Pääsiäisen yllätyspussit

 Näin pääsiäisviikolla oli pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja kasata lähipiirin lapsille perinteiset pääsiäisen yllätykset. Tai eihän tuo mikään pakko olisi ollut, mutta onhan muita niin ihana välillä yllättää! Mihinkään monimutkaisen tekemiseen ei voimani olisi riittäneet, mutta huovasta saa nopeasti ja helposti kivoja pikkupusseja aikaan.
 Nämä pupupussit on todella helppo tehdä. Isompiin pusseihin leikkasin neliön, jonka koko oli 25 x 25cm. Neliön taitoin kahtia ja ompelin pohjan sekä toisen sivun. Yläosasta leikkasin palan pois, jotta pussiin tuli pupun korvat ja korvan sisään ompelin tilkuista kaistaleet. Koska huoparullasta jäi ylimääräinen kaistale, tein pienemmille pikkuiset pussit ompelemalla kaksi huopapalaa yhteen. Pupupussien kasvot voi piirtää, ommella tai vaikka liimata huovasta.

 Osaan pusseista päätyi sisällöksi ihan yllätysmunia. Allergisille ja pienemmille tein taas heille sopivia versioita. Suklaan sijaan pusseihin voi sujauttaa esim. tarroja, pinnejä, hiekkamuotteja, kukan / kasvien siemeniä, pieniä eläimiä, rusinakoppia, Pilttipurkin, hedelmiä yms. Myös Tellu intoutui tekemään omia pussejaan eli nämä helpot pussit sopivat loistavasti myös koululaisille ;)

 Hauskaa pääsiäisviikkoa♥

6. huhtikuuta 2017

Kevät yllätti kotiäidin

 Tänä vuonna olen sattuneesta syystä täysin myöhässä lasten kevätvaatetuksen kanssa. Onneksi syksyiset ovat vielä juuri ja juuri mahtuneet pojille! Ostoslistalla oli kuitenkin jokaiselle ainakin uudet ulkovaatteet, saappaat, kengät ja hanskatkin tai osa näistä on siellä listalla vieläkin. Kolmen lapsen kunnollisiin ulkoiluvarusteisiin uppoaa siis keväällä hurja määrä rahaa! Vaikka osittain pienemmät perivät joitain ulkovaatteita isommilta, summa on niin hurja, etten uskalla edes sitä yhteen laskea.
 Kävimme viime viikolla miehen kanssa viettämässä yllätyspäivää ihan kahdestaan. Syömisen lisäksi päivän ohjelmaan kuului mm. shoppailua. Mies selvästikin tietää mistä vaimonsa tykkää :D Siinä liikkeitä kierrellessä löysimme tarjouksesta Reiman takkeja alle 30€:lla kpl. Koska lapset olivat takkeja vailla, pakkohan sellaiset oli isommille kotiuttaa! Pitkään oikeita kokoja ja takkien mielekkyyttä pähkäiltyämme päätimme ottaa koot varman päälle. Molempien takit ovatkin reiluja, mutta onneksi sentään käytettävissä.
 Vielä puuttuisi mm. housua sekä kenkäpuolta ja ilmat lämpenee vauhdilla. Pakko olisi siis vihdoin ottaa loppujenkin kanssa itseään niskasta kiinni tai ollaan kesälläkin myöhässä :D

 Löytyykö muita yhtä mattimyöhäisiä?

4. huhtikuuta 2017

Top 10 kommentit uuteen raskauteen

 Edellisessä postauksessa kerroin kuinka lapset ottivat raskausuutisen vastaan. Jatketaan nyt siis hieman vielä samalla teemalla eli tässä postauksessa saatte kuulla kuinka mahtavia onnitteluita olemmekaan muilta saaneet.

  Siinä missä esikoisen kohdalla raskausuutisia usein oikein innolla jo odotetaankin ja toisen kohdalla kysellään kaverin perään, ei kolmannesta enää välttämättä yhtä innoissaan onnitellakaan. Ainakaan jos perheestä löytyy jo sekä tyttö että poika.  Jo Onnin aikana siis osa onnitteluista särähti korvaamme, joten vaikka raskauttani ei ole enää aikoihin pystynyt salassa pitämään, tällä kertaa päätimme jakaa ilouutisen vain ihan lähimmille ihmisille. Osa alla olevista kommenteista on heiltä ja osa vähästä liikkuvaisuudestani huolimatta raskauden huomanneilta tai muuten tietoonsa saaneilta.
Tässä onnitteluiden top 10:

Oliko vahinko? Olitko itse?

Ai pesitte sitten vahingossa alusvaatteenne samassa koneessa?! Näin meillä on kyllä ihan tapana tehdä!

Mihin te muka enää sitten mahdutte ja jaksatte? Kiitos huolenpidosta, mutta onhan näistä ennen vanhaankin selvitty ja eiköhän me omat voimavaramme tiedetä.

Onko järki kadonnut?? Niin siis keneltä?

 Millä rahalla mä nyt kaikille lapsille lahjoja ostan? Voi kuule, ei meidän lapset niitä lahjoja kaipaa, että ole ihan huoletta vaan!

Eikä??? Taas!!!! No kyllä! Vihdoin!!!!

Et sitten aatellu ikinä töihin mennä?! Töitä kai ehtii tekemään myöhemminkin, mutta lapsia on vaikeampi saada.

Minähän en sitten lapsia hoida! Kiitos äiti ja jos hieman pinnistelet muistiasi, muistat varmasti, ettet ole hoitanut tähänkään asti. Ihan itse osaamme kyllä lapsemme hoitaa.

Ai te ootte alkaneet luomuviljelijöiksi! Kyllä meillä kasvimaata ihan luomumeiningillä hoidellaan.

 Mutta eikös teillä ole jo tyttökin? Sukupuolen takiahan niitä lapsia kaivataankin....

 Vain muutama onnittelu on tällä kertaa ollut ihan vilpittömästi iloinen. Onneksi on kuitenkin olemassa myös ihania ihmisiä, joista parhaan ystäväni aidosti sydämestä tullut reaktio sai minut jopa itkemään. Jokaisen ihmisen ajatus- ja arvomaailma on niin kovin erilainen, joten onhan joillekin varmasti suurperhe järkyttävä ratkaisu. Me elämme kuitenkin omaa elämäämme eikä muiden kommentit poista meiltä tätä onnea unelmamme toteutumisesta. Siltikin nuo tökeröt kommentit pahimmillaan satuttavat.

 Millaisia ei niin ihania kommentteja/ onnitteluja te olette saaneet?


2. huhtikuuta 2017

Lasten kommentit raskausuutiseen

 Plussan pärähtäessä raskaustestiin sitä melko nopeasti jo miettii milloin kertoa asiasta isommille lapsille. Odotuksen alkumetrit ovat niin kovin epävarmaa aikaa, mutta toisaalta etenkin isommat lapset voivat huolestua äidin kunnosta. Eihän nyt jatkuva pahoinvointi, päänsärky ja muut ah niin ihanat vaivat normaaleja ole.

 Aikaisemmilla kerroilla olimme kertoneet tuleville sisaruksille jo ennen ultraa. Tällä kertaa tunsin, ja tunnen yhä edelleenkin, niin vahvasti jonkun menevän pieleen, että päätimme kertoa  perheenlisästä vasta ollessamme varmoja sikiön kunnosta eli ultran jälkeen. Siihen asti yritimme vain rauhoitella isompia lapsia vakuuttamalla, ettei minulla ole mitään hätää.
 Vaikka itse miehen kanssa olimme toivoneet jo pitkään lasta, ei lasten ajatusmaailmasta koskaan tiedä. Tai Pikkutäry oli kyllä toivonut pitkään jo pikkusiskoa ja lähipiirin vauvabuumin myötä kärsinyt vauvakuumeestakin. Pikkutäry ottikin uutisen kaikkein iloisimpana vastaan ja huokasi onnellisena "Mä olen toivonut tätä jo niiiiiin kauan! Miten kummassa tää on nyt totta?!". Pojalle on aivan sama kumpaa sukupuolta vauva on, kunhan nyt syntyisi pian :D Tellun ainoa kommentti taas oli, että vauvan on sitten parempi olla tyttö, sillä pikkuveljistä hän on saanut jo tarpeeksi. Jotain muutosta on siis tapahtunut, sillä edellisellä kerralla neiti halusi olla ehdottomasti perheen ainoa prinsessa.

 Onnin katse oli melko murhaava, kun hän katseli näyttämäämme ultrakuvaa. Hän ei millään aluksi hyväksynyt ajatusta uudesta vauvasta ja yritti sanallisesti protestoida, ettei muuten mitään uutta tyyppiä tule. Poika oli jopa minulle muutaman päivän erittäin vihainen ja sitten taas lukkiutui syliini kuin takiainen. Onnin reaktiosta emme oikeastaan edes yllättyneet, sillä sietäähän hän huonosti isoja muutoksia ja toisaalta on ollut oikea sylikissa, lellikki syntymästään asti.

 Tällä hetkellä Onni on kuitenkin toipunut alkujärkytyksestä. Hän odottaa kovin malttamattomana jo vauvaa ja kilpaa veljensä kanssa pusuttelee ja silittelee pyöristyvää vatsaani. Onni onkin kasvanut hetkessä isoksi ja koska hänestä tulee ISOveli, hän myös tekee aivan kaiken itse. Poika on myös ilmoittanut hoitavansa vauvan vaipanvaihdot sekä putsaavansa lattialta pissit ja kakat, kun vauva ei kuitenkaan osaa olla niitä sotkematta :D Mielenkiinnolla jään odottelemaan kuinka Onnin mieli muuttuu vauvan saapuessa taloon!

 Kuinka muut lapset ovat suhtautuneet tietoon kasvavasta perheestä?

 Lopuksi täytyy todeta, että kuten huomaatte, en jaksanut järjestää tähän postaukseen enää Batmanin kanssa toista kuvaustuokiota, vaikka olisi pitänyt. Raskaushormonit vaan vaikuttavat senkin verran, että meni hermot jo kylttiä tehdessä. Picmonkeylla ajattelin vanhan tavan mukaan tehdä, mutta eihän se ilmaisversio enää anna tallentaa ja kaikki kaipaamani kivat jutut olivat muuttuneet maksullisiksi. No olihan meillä tämän supersankarin kanssa myrskystä ja epäonnistumisista huolimatta kiva tuokio :D