tag:blogger.com,1999:blog-46785918766074352922022-01-26T10:45:56.189+02:00Kotiäidin elämääNannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.comBlogger1350125tag:blogger.com,1999:blog-4678591876607435292.post-28587016404891691972020-12-31T10:00:00.000+02:002020-12-31T10:00:25.496+02:00Vuosi 2020 - ei tule ikävä!<p>&nbsp; Vuoden 2020 viimeisiä hetkiä viedään ja fiilis on kaikkea muuta kuin haikea. Kuten ehkä blogin aktiivisuudestakin voi päätellä, tämä vuosi ei ole ollut helpoimmasta päästä. Voimat ovat tässä vaiheessa vuotta jo aikalailla poissa, joten rento joululoma on tullut enemmän kuin tarpeeseen.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1366" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-KPs3y7jgqXw/X-2EOnZM1DI/AAAAAAAAH-U/-oL9NwudIvE1hWLY80XMEbEOg5tMfRGJACLcBGAsYHQ/w426-h640/PC011283%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></div><br />&nbsp;Vuosi sitten päätin satsata omaan hyvinvointiin ja lopettaa yötyöt. Samalla vain loppui aika blogille ja monelle muulle täysin omalle jutulle. Korona toi keväällä arkeen omat haasteensa ja kaiken keskellä oma itsensä oli niin helppo jälleen kerran unohtaa. Toisaalta nyt vuoden viimeisillä hetkillä olen jossain määrin henkisesti paljon rauhallisempi ja vahvempi. Niin julmalta kuin se kuulostaakin, olen äitini keväisen kuoleman jälkeen vihdoin saanut rauhassa olla juuri minä vailla jatkuvaa arvostelua ja syyllistämistä. Tuntuu kuin olisin päässyt kahleista irti ja voisin hengittää taas.<p></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-PsxFy2QMCAw/X-zq5AUKBGI/AAAAAAAAH94/z1K2KKY1pPcODXUFaAcKQLHqKektr4XqQCLcBGAsYHQ/s2048/P4285928%2B%25282%2529.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1365" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-PsxFy2QMCAw/X-zq5AUKBGI/AAAAAAAAH94/z1K2KKY1pPcODXUFaAcKQLHqKektr4XqQCLcBGAsYHQ/w426-h640/P4285928%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>&nbsp;Vuoden 2020 haaveisiin kuului koko perheen löhöloman lisäksi enemmän aikaa yhdessä ja mökillä. Lomalle ei päästy tänäkään vuonna lentämään, mutta yhteistä aikaa on riittänyt ja mökkiprojektejakin saatiin valmiiksi. Monen muun tavoin liikuimme paljon luonnossa ja nautimme kiireettömästä arjesta. Vuodesta ei ehkä jää muistoksi hurjia elämyksiä, mutta sitäkin enemmän yhteisiä hetkiä ja kommelluksia.&nbsp;<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1365" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-ktB8Zz9EY7Q/X-zqzzfWEiI/AAAAAAAAH9w/JZ9uG1n60eoSWIIqEP7Sv_uFBcM_IcQqgCLcBGAsYHQ/w426-h640/P5276312%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><span style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;">Vaikka kevään etäopiskelujakso oli melkoinen suoritus ja koettelemus, olen iloinen, että saimme sen yhdessä kokea. Onnille se oli oikeaa kulta-aikaa ennen syksyllä koittanutta koululaisen arkea. Aarre nautti syksyyn asti sisarusten seurasta ja syksyn kerholaisena olemisesta, sen mitä ainainen nuhanenä antoi myöten. Isommat tykkäsivät rennosta keväästä, mutta olisivat toki mieluusti nähneet kavereitaan enemmän. Arki oli mukavaa sen hetken, mutta paluu hieman normaalimpaan oli vielä mukavampaa.</span>&nbsp;</span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="text-align: left;"><br /></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1365" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-rD0KERuAXo4/X-zq2kyHASI/AAAAAAAAH90/sVdeEMI7wdY8nCMGIxsJ6kQ1Hb6j6y0twCLcBGAsYHQ/w426-h640/P6146707%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></div><p></p><p>Loppuvuosi on kulunut kuin siivillä eikä aikaa tunnu riittävän edes kaikkeen pakolliseen. Yläkerta on kuin pommin jäljiltä ja remontissa, jota viivästytti muutamat kosteuden aiheuttamat läikät. Onneksi mistään homevaurioista ei ollut kyse, vaikka mm. pintaa ja ikkunaa menikin vaihtoon.&nbsp;</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1365" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-u6mjmwwpaNA/X-zsfYmaEhI/AAAAAAAAH-I/SR39KA4QFKMuDQTZxtA9_3ZNaciiF1YPgCLcBGAsYHQ/w426-h640/P9060622%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></div>Olen tovin miettinyt tätä postausta varten miten kuvailisin vuotta 2020, mutten ole vielä löytänyt oikeita sanoja. Mieli ei tee kiittää ja takki on tyhjä, mutta onhan tässä vuodessa ollut kuitenkin erikoisuudestaan huolimatta paljon hyvääkin. Saimme sitä yhteistä aikaa mitä toivoimme ja opimme paljon. Josko tuleva vuosi toisi kuitenkin tullessaan vihdoin jotain parempaa?&nbsp;<p></p>Nannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4678591876607435292.post-75097103219118703022020-10-30T11:53:00.000+02:002020-10-30T11:53:12.644+02:00Vielä ehtii askartelemaan hurrjan hauskoja juttuja!<p>&nbsp; Kevään rauhallisuuden jälkeen havahduin yllättäen huomaamaan, että kalenterissamme on viikossa vain yksi täysin vapaa päivä. Muut päivät ovat kuin huomaamatta täyttyneet harrastuksilla. Kiireisen arjen vastapainoksi on kuitenkin mukava heittäytyä välillä juhlatuulelle ja mekin aiomme viikonloppuna viettää hieman halloweenia koristeineen ja herkkuineen.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="1365" data-original-width="2048" height="426" src="https://1.bp.blogspot.com/-8xT1T2rLO5U/X5vgkhzjvOI/AAAAAAAAH8w/3d1P9j5RQwkZbo5AbdDtaMkMj_FuJTPkQCLcBGAsYHQ/w640-h426/PA291152%2B%25282%2529.JPG" width="640" /></div><p>Lapset nauttivat hurjasti askartelemisesta, joten tänäkin vuonna käytämme hyödyksi edellisvuotisia teoksia sekä uusia tuotoksia. Näin koristeet ovat enemmänkin suloisia kuin hurjia, eikä perheen pienimmänkään tarvitse pelätä näkevänsä painajaisia. Jos huomaat olevasi koristeiden kanssa myöhässä, älä huoli! Vielä ehtii loistavasti taikomaan koristeita hyvinkin nopeasti ja yksinkertaisista materiaaleista! Olisiko näistä ideaa?</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1365" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-cOftfwgpcJs/X5vgjVP_0rI/AAAAAAAAH8s/dr_QftlBen4fUlRGVm5OgMnYGFIs9ikPwCLcBGAsYHQ/w426-h640/PA291155%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></div>Paperirullasta tai mustasta kartongista saa helposti tehtyä suloisen kissan ja tekeminen onnistuu pienemmänkin lapsen kanssa. Aarre tykkää maalaamisesta, joten kissaa maalattiin pitkään ja huolella. Me kiinnitimme irtosilmät, helmen nenäksi ja teimme viikset sekä hännän pimeässä hohtavasta langasta, mutta ne voi hyvin myös piirtää tai tehdä paperista.<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1365" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-ttnf5Hm5Nqc/X5vgslz28zI/AAAAAAAAH84/kZ_Stjv1e28oa2gMjNTRkrnjnQaPwxQtQCLcBGAsYHQ/w426-h640/PB083830%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></div><p></p><p>Juhlavalot saa helposti ja nopeasti valosarjasta sekä valkoisista kertakäyttökupeista. Tee varovasti kupin pohjaan pieni reikä, josta valo työnnetään sisään. Koristelun voi hoitaa myös esim. tusseilla. Tällä valolla on helmi, koska viime vuonna pojat muokkasivat vielä haamuista nenäpäivätyyppejä ja kuva on otettu poikien nenäpäivästä.&nbsp;</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="1365" data-original-width="2048" height="426" src="https://1.bp.blogspot.com/-IyQhk2EJ9FE/X5vgs1iR-7I/AAAAAAAAH88/VA-FAnZSSRI-rvT8Ra4G1zZYwPRNvH_OgCLcBGAsYHQ/w640-h426/PA291157%2B%25282%2529.JPG" width="640" /></div>&nbsp;Onneksi askarteluissa on vain luovuus rajana. Paperista/kartongista ja langasta saa yksistään jo nopeasti hauskoja koristeita aikaan. Tänä vuonna vanha kartongista tehty lepakkoviiri sai lisäkoristeita langasta tehdystä kummituksista sekä langasta ja piipunrassista käärityistä kurpitsoista. Eikä edes haittaa, ettei kurpitsa ole täysin oikean värinen!<p></p><p>&nbsp;Ylimmän kuvan kummituksien teko-ohje löytyy Instagramin (@kotiaidinelamaa) puolelta. Sieltä löytyy myös varmasti tunnelmia meidän juhlinnasta.&nbsp;</p><p>&nbsp;Juhlitko sinä halloweenia? Hurjan hauskaa viikonloppua♥</p>Nannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4678591876607435292.post-9627633362834754042020-10-19T09:33:00.000+03:002020-10-19T09:33:46.589+03:00Haastateltavana Aarre<p>&nbsp; Aarre täytti kuukausi sitten jo 3 vuotta. Meidän kiharapää on varsinainen vauhdikas papupata, joten muutama viikko sitten isoveljen kysellessä kouluhommiin liittyviä kysymyksiään haastattelimme myös Aarrea. Tässä pienen haastattelun muodossa hieman tietoja siitä, millainen mahtava tyyppi meillä asuukaan.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1365" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-lPgOdJluUXI/X40wkwlfT9I/AAAAAAAAH8U/zzGTxk8nUWclOeeZK7YzR9Ts3MAnFOmzgCLcBGAsYHQ/w426-h640/PA020893%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></div><p>&nbsp;<b>Kerro itsestäsi.&nbsp;</b></p><p>Oon Aalle. Oon lohkea!</p><p><b>Kuinka vanha olet?</b></p><p>&nbsp;No en ole vanha! Oon näin monta vuotta<i> (näyttää sormilla kolmea)</i></p><p><b>Minkä väriset silmät sinulla on?</b></p><p>No tällaset nappisilmät.<i>&nbsp;Vetää poskia alaspäin ja näyttää ruskeita silmiään</i></p><p><b>Mikä on lempivärisi?</b></p><p>Nooo vihleä vaikka!</p><p></p><div style="text-align: center;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1365" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-spSfGy4_Uio/X40wPinDCuI/AAAAAAAAH8I/Zw2-V4dGMDgAaiTcekhUdyLfGL0hZVcwQCLcBGAsYHQ/w426-h640/P9110687%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></div><p></p><p><b>Mitä teet mieluiten?</b></p><p>Leikin lempileikkejä. Piillän. Tlaktolilla polen.&nbsp;</p><p><b>Mikä on lempilelusi?</b></p><p>Tukkilekka ja mun kaikki lelut! Pikkuautoista tykkään, nii ja Willestä tykkään nääääin paljo <i>(levittää pikkukätensä niin levälleen kuin saa)</i></p><p><b>Lempiruokasi?</b>&nbsp;</p><p>Jugultti! Kanaluuasta tykkään ja vissii kalasta.</p><p><b>Tykkäätkö musiikista?</b></p><p>Joo! Kivasta musiikista. Metelistä en kyl tykkää.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1365" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-FVoupVrEUBk/X40wjuftvJI/AAAAAAAAH8Q/AG4FYGT-WFsV26tQPLzKifsm-RVyyIRbgCLcBGAsYHQ/w426-h640/PA131083%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></div><p></p><p><b>Mikä sinusta tulee isona?</b></p><p>En minä viel tiiä. Iso vissiin</p><p><b>Mitä pelkäät?</b></p><p>En mitään. Olen lohkea! <i>Jatkaa hieman hiljaisella äänellä:</i> Pimeää pelkään kyl. Yöllä ötököitä kans. <i>Väristyksiä</i></p><p><b>Odotatko talvea?</b></p><p><i>Nyökkää</i>. Tulee lunta ja leikin lumessa. Teen lumipalloja. Aulaan lunta autotieltä!<i> Äidille satelee puolestaan kysymyksiä milloin se lumi ja talvi jo tulevat, eikö voisi jo tulla jne.</i></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1365" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-r2ynAZ5WFfo/X40woKwlV4I/AAAAAAAAH8Y/t069lTO__WALrpkUFJYMtcVPs82dIhghgCLcBGAsYHQ/w426-h640/P9240789%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></div><b>Millainen äiti on?</b><p></p><p>No en minä tiiä! Äiti suojaa minua aina♥</p><p><b>Entä isi?</b>&nbsp;</p><p>&nbsp;<i>Leveä hymy naamallaan</i>&nbsp;Lakas♥</p><p><b>Mikä on parasta siskossa ja veikoissa?</b></p><p>&nbsp;En jaksa enää puhua (suomennettuna kiire jo seuraavaan puuhaan)</p><p><br /></p><p>Kiitos Aarre haastattelusta♥</p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p>Nannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-4678591876607435292.post-28240479073905879042020-10-08T10:43:00.000+03:002020-10-08T10:43:03.386+03:00Tekoflunssaa ja kädet korvilla<p>&nbsp; Kohta pari kuukautta lukuvuotta takana ja poissaoloja isommilla on jo varmaan enemmän kuin parina viime vuonna yhteensä. Onneksi sentään ollaan selvitty lähinnä vain pikkuköhillä ja nuhilla kunnon flunssien ymmärtäessä kiertää lapset kaukaa. Ehkä pitäisi koputtaa nyt puuta?</p><p>&nbsp;Nykysuositukset ovat tuoneet meille kuitenkin uuden lieveilmiön, jota etenkin Onni yrittää hyvin tehokkaasti käyttää hyödykseen. Iltaisin sekä usein aamuisin hän "niistää" ja köhii. Yskiminen ei kuitenkaan ole oikeaa, vaan yskää joka päättyy veikeään hymyyn, eikä paperiin asti täysin auki olevasta nenästä tule mitään. Kun on teroitettu, ettei pienissäkään flunssaoireissa saa mennä kouluun, on helppo yrittää leikkiä oirehtivaa. Tätä samaa on kuulemani mukaan ollut myös muissa perheissä liikenteessä.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1365" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-cBU7bQI_9Nk/X37B3d0to4I/AAAAAAAAH70/cGusMq-95EUbMW1EjjlvJkyjGBKHV6X2wCLcBGAsYHQ/w426-h640/P9240794%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></div><p>&nbsp;Ymmärrän toisaalta Onnia oikein hyvin. Kouluun on mentävä, mutta se kuormittaa ja väsyttää. Olisi niin helppoa jäädä kotiin opiskelemaan. 24 pienen oppilaan luokassa ei työrauha useinkaan vielä ole hyvä ja Onni todella kärsii jatkuvasta hälinästä sekä ahtaasta luokasta. Omat kuulosuojaimet kulkevat repussa, mutta ne eivät poista ongelmaa kokonaan. Myös kädet ovat eksyneet väärässä paikassa korville ja opettajan kanssa on sovittu kuulosuojainten käytöstä silloinkin, kun niitä normaalisti ei koulussa ehkä käytetäkään.&nbsp;</p><p>&nbsp;Vanhempana on sydäntä särkevää katsoa lapsen pahaa oloa. Neljän tunnin koulupäivän Onni ilmeisesti sinnittelee hienosti, mutta kotona kaikki väsymys ja ärsytys purkaantuvat. Pienintäkään ääntä ei saisi kuulua ja mukaviin harrastuksiin ei jaksa lähteä, vaikka kovasti sisimmässä haluaisi. Viikonloput tuntuvat suorastaan taivaallisilta pojan ollessa oma itsensä.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1365" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-8iIkaSprfzU/X37B0OjyeEI/AAAAAAAAH7w/ie56T4B9DMgGuZDYChXoEaNySY-L131mwCLcBGAsYHQ/w426-h640/P9060624%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></div><p></p><p>&nbsp; Hetkittäin vaikeimpina päivinä tekisi mieleni lähteä pojan leikkioireiluihin mukaan. Voinkin rehellisesti myöntää helpottuneeni, kun juuri pahimman väsymykseni aikaan ne aivan oikeat flunssaoireet sitten vihdoin Onniin iskivät. Kouluhommat sujuivat ilman suurempia kiukutteluja ja vietimme monta aamupäivää luonnon helmassa. Valitettavasti vain ekaluokkalainen taisi nauttia sairaspäivistään vähän liiankin hyvin ja yritti viimeiseen asti esittää entistäkin enemmän, ettei tarvisi kouluun enää palata.&nbsp;</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="1365" data-original-width="2048" height="426" src="https://1.bp.blogspot.com/-ke7VFfVI7AU/X37B0FWjTtI/AAAAAAAAH7s/sBqYV-GgZ9MYk894tH5nwzp8izSphShpwCLcBGAsYHQ/w640-h426/P8300542%2B%25282%2529.JPG" width="640" /></div><p></p><p>Onneksi syysloma lähestyy päivä päivältä! Pian voimme viikon vain nauttia syksystä vailla huolta kouluhommista. Sitä ennen olisi vielä reilu viikko jaksettava kokeiden täyttämää kouluarkea. Vähitellen rutiinien avulla onneksi tuo arkikin on helpompaa ja kenties se oppimisen ilokin sieltä vielä löytyy.&nbsp; Hiljalleen sopeutuen mennään Onnin kanssa eteenpäin tässäkin asiassa, mutta mikäs kiire meillä on!</p><p>&nbsp;Kuinka muiden pienten koululaisten kouluarki on lähtenyt sujumaan?</p>Nannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4678591876607435292.post-69817359285663278142020-09-11T20:38:00.001+03:002020-09-11T20:38:31.180+03:00 Äiti mä alotan nyt talven!<div class="separator"><div style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em; text-align: left;">&nbsp;Viime viikonloppuna nautimme vielä olostamme mökillä. Lapset uivat, ongittiin, paistettiin laavulla makkaraa, kerättiin puolukkaa talven iloksi jne. Kaikki viihtyivät ja kotiinlähdön hetkellä nuorin kapinoi jalkaa polkien isompien kokiessa haikeutta. Kenties seuraavan kerran nukkuisimme mökillä vasta ensi kesänä.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1365" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-fs6cp4YeOaE/X1uzCoWItXI/AAAAAAAAH6Y/g5xJPM4yHuwti5ZCCvb8aisLSbQ1TPmdQCLcBGAsYHQ/w426-h640/P8160238%2B%25282%2529.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" width="426" /></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr></tbody></table></div><div style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em; text-align: left;">&nbsp;Tuntuu ettei siitä ole kuin hetki, kun koko kesä oli vasta edessä. Vastahan me suunnittelimme kesän mökkiprojekteja ja nyt joudumme toteamaan, ettei kaikkea ehditty vieläkään valmiiksi asti. Ei, vaikka tänä kesänä olimme suhteellisen paljon kuitenkin rakkaassa kesäpaikassamme. Lapset nauttivat olostaan ja toimivat mahtavina apulaisina miehen nikkaroidessa. Koiranpentu opetteli uimaan ja itse yritin pitää kaikki vilkkaat, erisuuntiin vipeltävät silmieni alla. Ei mitään sen ihmeellisempää koko kesänä ja nyt lehdet varisevat jo puista.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1365" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-yPOsZWJHkVk/X1u1JbtailI/AAAAAAAAH60/HFEzKMCOGog9oRitkLeXvbGU1PAs5PRdACLcBGAsYHQ/w426-h640/P8290458%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></div><div style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em; text-align: left;">&nbsp;Kesä oli erilainen kuin suunnittelimme, mutta huomasimme, ettemme juuri nyt kaipaakaan ulkomaille tai ylipäätään reissuun. Onni ja lapsuuden kesämuistot syntyvät paljon yksinkertaisemmista asioista. Yhteinen aika on yhtä arvokasta, olimme missä hyvänsä. Tänä kesänä matkarahoilla teimme yhdessä mökistä entistäkin viihtyisempää ja saimme rahoilla iloa vuosiksi eteenpäin. Aarre ihastui muurinpohjalettuihin ja Onni pulikoi viimeiseen asti järvessä. Kesään mahtui paljon iloisia hetkiä, jotka saavat malttamattomina odottelemaan jo seuraavaa kesää.&nbsp;</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1365" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-VqMvFyRdPdc/X1u1ayVruuI/AAAAAAAAH68/7Z66URYm6L4kRwHW6IuwQYy7DT7ib5VYwCLcBGAsYHQ/w426-h640/P9060645%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></div><div style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em; text-align: left;">Nyt kun mökkikausi on todennäköisesti paketissa, ilmoitti Onni aloittavansa seuraavaksi talvikauden. Toivottavasti ei sentään suksia ja lumikolaa ole vielä esiin kaivamassa! Kieltämättä syksyinen vesisade ei juuri nyt yhtään houkuttele, mutta josko ruskan kauneudesta saisi nauttia ennen sitä talvea? Tai jos edes sieniä saisi talveksi säilöttyä? Niiden jälkeen voisi munkin puolestani jo pieni lumipeite tulla valaisemaan pimentyneitä iltoja ainaisen syksyn sijaan.</div><div style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em; text-align: left;"><br /></div></div>Nannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4678591876607435292.post-74667506132527420762020-08-21T11:31:00.002+03:002020-08-21T11:31:30.762+03:00Reilu viikko arkea takana<div class="separator"><p style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;">&nbsp;Noin viikko kouluarkea takana. Vasta vai jo, en tiedä. Erilaisen kevään ja kesän jälkeen tiesin, ettei syksykään tule olemaan se vanha tuttu normaali. Vaikka pitkän kotona olon jälkeen emme mitenkään innolla odotelleet arkeen paluuta, koitin parhaani mukaan saada lapset näkemään ne koulun parhaat asiat ja tsemppaamaan ensimmäisissä päivissä. Miten arki sitten on viikossa lähtenyt käyntiin?</p></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-eohZWosPPf8/Xz-CGJDInII/AAAAAAAAH4g/mBnYI-dObqA_yxILEExcGQb8ruSky5scwCLcBGAsYHQ/s2048/P8180253%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1365" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-eohZWosPPf8/Xz-CGJDInII/AAAAAAAAH4g/mBnYI-dObqA_yxILEExcGQb8ruSky5scwCLcBGAsYHQ/w427-h640/P8180253%2B%25282%2529.JPG" width="427" /></a></div><p>&nbsp;Ensimmäinen koulupäivä oli Onnille henkisesti rankka, vaikka isoveli hienosti huolta pitikin. Täysin vieras opettaja, iso luokka ja kaikki se hälinä selvästi stressasivat ja väsyttivät vielä koulupäivän päätyttyäkin. Yllätys oli silti suuri, kun yöllä kannoin itkevän ja korvaani röyhtäilevän pojan alakertaan. Stressi ja jännitys pahensivat refluksia pahemmaksi vuosiin. Jo toisen koulupäivän aamuna sain naputella Wilmassa poissaolon, sillä eihän yskivällä ja korisevalla pojalla nykysuositusten mukaan ole mitään asiaa kouluun.&nbsp;</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-RuZgbiOMtk4/Xz-DTpQfPxI/AAAAAAAAH40/oZ8rk0etrfY7C7GwDZOxXAJ20-1dfWGmgCLcBGAsYHQ/s2048/P8160228%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1366" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-RuZgbiOMtk4/Xz-DTpQfPxI/AAAAAAAAH40/oZ8rk0etrfY7C7GwDZOxXAJ20-1dfWGmgCLcBGAsYHQ/w427-h640/P8160228%2B%25282%2529.JPG" width="427" /></a></div><p>&nbsp;Lopulta tilanne onneksi rauhoittui nopeasti päivän poissaololla ja Onni on päässyt totuttelemaan koululaisen arkeen. Väsynyt poika on yhä, eikä koulupäivien jälkeen siedä minkäänlaista ylimääräistä hälinää vaan vetäytyy ennemmin omaan rauhaan. Bussimatka yksin kotiin kuitenkin sujuu ja välitunnilla olen ohikulkiessani nähnyt hymyilevän pojan. Wilmaan on tullut positiivista palautetta ja läksyjen teko sujuu hienosti. Hieman vaikeasta alusta huolimatta uskon askel kerrallaan myönteistä kehitystä tapahtuvan myös muuten.&nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;Isommilla koulupäivät toki sujuvat jo vanhalla rutiinilla. Tai oikeammin sujuisi, jos he olisivat koulukunnossa. Maanantaina ensimmäinen koululainen lähetettiin hyvin lievien flunssaoireiden vuoksi kotiin ja keskiviikkona koulu- tai kerhokunnossa oli enää Onni. Sinällään hassua pitää täysin virkeitä lapsia kotona, mutta ymmärrän toki syyn. Saavatpahan lapset nauttia vielä hieman rennommin lämpöisistä päivistä.&nbsp;</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-e4LznOsPlAg/Xz-EykIge5I/AAAAAAAAH5Q/6ef01hw1ZhA3p-j9JyVbcRRcebjV8P8bwCLcBGAsYHQ/s2048/P8150162%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1365" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-e4LznOsPlAg/Xz-EykIge5I/AAAAAAAAH5Q/6ef01hw1ZhA3p-j9JyVbcRRcebjV8P8bwCLcBGAsYHQ/s640/P8150162%2B%25282%2529.JPG" /></a></div><p>Entä sitten Aarren kerho? Sen ensimmäisen kerran, kun ehti käymään ennen nenän vuotamista, sujui aloitus paremmin kuin ikinä kellään lapsistamme. Uusien kavereiden kanssa oli löytynyt yhteiset leikit välittömästi ja kerhossa oli niin kivaa, ettei Aarre olisi halunnut kotiin laisinkaan. Täytyy nyt vain toivoa, ettei pojan nenä vuoda entiseen tapaansa koko talvea.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-jSEdUL_KSeQ/Xz-FLNBL3bI/AAAAAAAAH5Y/JwYH0uDykaY5x9XcSDcifjPc8JfhCPsGgCLcBGAsYHQ/s2048/P8180308%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1365" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-jSEdUL_KSeQ/Xz-FLNBL3bI/AAAAAAAAH5Y/JwYH0uDykaY5x9XcSDcifjPc8JfhCPsGgCLcBGAsYHQ/s640/P8180308%2B%25282%2529.JPG" /></a></div><p>&nbsp;Lyhyesti kiteytettynä paluu arkeen on sujunut meillä kirjaimellisesti hieman yskähdellen. Vai sittenkin loivasti laskeutuen? Aamuherätyksiin tuskin kukaan on vielä täysin tottunut, mutta päivät sujuvat ihan mukavasti. Koko totuus arjesta Aarren kanssa selviää kuitenkin vasta sitten, kun kaikki koululaiset ovat päässeet koulunkäyntiin kiinni. Vai onko loppuvuoden uusi normaali tätä jatkuvaa jonkun kotona oloa? Mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää!</p><p>&nbsp;Kuinka siellä paluu arkeen on sujunut?</p><p><br /></p>Nannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4678591876607435292.post-74666591372781462112020-08-03T20:59:00.002+03:002020-08-03T20:59:43.826+03:00Aarre kohta 3 vuotta; töihin vai kotiin?&nbsp;Elokuu on täällä ja ihan pian koululaiset istuutuvat pulpettiensa ääreen. Onni ensimmäistä kertaa koululaisena, joten suuri hetki tulossa! Koulujen alun myötä kunnon syksy lähenee vauhdilla ja niin myös Aarren 3-vuotissyntymäpäivät. Tämä tarkoittaa kotihoidon tuen loppumista ja monia tuntuu kiinnostavan niin somemaailmassa kuin muutoinkin joko lähden 14 vuoden jälkeen kotoa makaamasta ihan oikeisiin töihin.<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-j0NcXIuDAOk/XyhNyMBIBjI/AAAAAAAAH3c/NAubVln3p08Gly3PYZDte5zRwYUqZ-xegCLcBGAsYHQ/s1600/P7277642%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-j0NcXIuDAOk/XyhNyMBIBjI/AAAAAAAAH3c/NAubVln3p08Gly3PYZDte5zRwYUqZ-xegCLcBGAsYHQ/s640/P7277642%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>&nbsp;Tuleva syksy on ollut meille täysin selvillä jo alkuvuodesta ennen koronakriisiä, jolloin päiväkotipaikatkin olivat haussa. Jos joku olisi kasvokkain suoraa asiasta kysynyt, olisin toki halutessani voinut vastata jo silloin. Ennemmin ihmisistä oli kuitenkin mukavampi arvuutella ruisleivän turvottamasta vatsastani olisiko meillä taas sopivasti pulla uunissa tai vihjailevaan sävyyn yrittää udella mitä mielessä. Kiusallani leikin, etten ymmärtänyt vihjailuja ja mikäli joku rohkaistui kysymään pullista, totesin niitä olevan uunissamme harvemmin.<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/--7NXmLi47TA/XyhNxLUc37I/AAAAAAAAH3Y/q1-ZV26FqF0EhGxqlw9wLLZaQ71pWQgbQCLcBGAsYHQ/s1600/P7307766%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/--7NXmLi47TA/XyhNxLUc37I/AAAAAAAAH3Y/q1-ZV26FqF0EhGxqlw9wLLZaQ71pWQgbQCLcBGAsYHQ/s640/P7307766%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>&nbsp;Oikeastaan alun perin tarkoitukseni oli kirjoittaa syksystä jo ennen koronaa, miehen saatua jatkoa työsopimukseensa ja Aarren varmistettua paikkansa. Mies jatkaa siis useamman vuoden epäsäännöllistä työtään ja mahdollisesti pitkiä työputkiaan. Millainen päivä huomenna on, emme täysin koskaan tiedä. Kouluaikoina koululaisten arkea rytmittää koulupäivät ja harrastukset, joihin pojat tarvitsevat kuljettamista naapurikaupunkiin. Toisinaan arkipäivämme ovat melkoista palapeliä, mutta aina ne palaset loksahtelee paikoilleen tavalla tai toisella.<br /><br />&nbsp;Aarren osalta tulevan syksyn viimeinenkin palanen loksahti loppuviikosta paikoilleen, kun koronan viivyttämä tieto saapui postilaatikkoomme. Hän sai odotetusti kerhopaikan. Kyllä, Aarre aloittaa päiväkodin sijasta kerhon! Blogin nimeen ei siis ole tulossa muutosta vaan jään ainakin toistaiseksi kotiin ihan viralliseksi kotiäidiksi. Laiskuutta, sanoisi joku, mutta me ajattelemme tätä mahdollisuutena. Aarre saa saman mahdollisuuden kiireettömään lapsuuteen kuin isommat sisaruksensakin ja me saamme mahdollisuuden nauttia pojan mahtavasta seurasta hieman pitempään. Samalla arkeamme on helpompi hallita, eikä Onnin tarvitse väsyttää itseään iltapäiväkerhossa. Hänelle kun jo koulupäiväkin voi olla alkuun henkisesti ihan riittävä ponnistus.<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-pmkwEHky6l4/XyhN9kWOBFI/AAAAAAAAH3k/rK7CyMe3Gu8y1UQsTkQVev8JWt-xApjLACLcBGAsYHQ/s1600/P7307841%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-pmkwEHky6l4/XyhN9kWOBFI/AAAAAAAAH3k/rK7CyMe3Gu8y1UQsTkQVev8JWt-xApjLACLcBGAsYHQ/s640/P7307841%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>&nbsp;Vaikka jäänkin nyt kotiin, se ei automaattisesti tarkoita miehen lompakolla elämistä. Hän kantaa toki päävastuun taloudellisesti, mutta tarkoitukseni olisi ainakin osittain kattaa tulonmenetystäni tekemällä kerhopäivien aikana ja mahdollisesti unista tinkimättä iltaisin hommia kotitoimistosta käsin. Tiedän myös aivan hyvin, ettei tämä kotona olo kartuta eläkettä. Mistä sitä kuitenkaan ikinä tietää olenko eläkeiässä enää hengissäkään? Toisaalta eläkkeen puuttumiseen voi varautua taloudellisesti myös itse.<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-SoTnXqCjPw8/XyhNzelLa9I/AAAAAAAAH3g/piRRnOVsEOk6T8V0EgEWgWgvutoPaGwPgCLcBGAsYHQ/s1600/P7297672%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-SoTnXqCjPw8/XyhNzelLa9I/AAAAAAAAH3g/piRRnOVsEOk6T8V0EgEWgWgvutoPaGwPgCLcBGAsYHQ/s640/P7297672%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>&nbsp;Haluamme nauttia lastemme seurasta niin paljon kuin mahdollista. Valitettavasti ilman lottovoittoa molemmat vanhemmat eivät pysty kotiin jäämään. Kiitos rakas mieheni, kun mahdollistat tämän ♥ Järjellä ajateltuna olisin toki lähtenyt töihin ja helpottanut siten miehen stressiä taloudesta. Sosiaalisena Aarre olisi varmasti pärjännyt päiväkodissa ja muutenkin arjen epäsäännöllisyys ja äkisti muuttuvat tilanteet olisi ollut selvitettävissä aina jollakin keinolla. Tämä valinta on kuitenkin tehty sydämellä ja uskomme, että näin on parasta meidän perheellemme.<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-MT-bSyVDj4E/XyhOCgROYSI/AAAAAAAAH30/WrqdiQKJf60edBDQBVn8a96fGi0i7KvagCLcBGAsYHQ/s1600/P8017980%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-MT-bSyVDj4E/XyhOCgROYSI/AAAAAAAAH30/WrqdiQKJf60edBDQBVn8a96fGi0i7KvagCLcBGAsYHQ/s640/P8017980%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>&nbsp; Vaikka nykyään Suomessa ei kotiäitiyttä arvostetakaan, koen olevani etuoikeutettu saadessani olla läsnä ja tukemassa lasteni kasvua. Saan olla mukana lasteni arjessa, opettaa ja ohjeistaa heitä sekä tarjota syliä ja lohtua, kun he sitä tarvitsevat. Saan seurata ihan läheltä lasteni kasvun ja kehityksen, nähdä ilosta tuikkivat silmät, onnistumisen riemun ja auttaa pettymysten yli. Voi kuinka innolla odotankaan edessä olevia seikkailuja!Nannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-4678591876607435292.post-89467823508317226712020-07-29T21:35:00.000+03:002020-07-29T21:35:26.412+03:00Apua, loma käy vähiin!&nbsp;Apua, lomaa jäljellä enää vähän päälle 2 viikkoa! Näin kauhistelivat viime viikolla kilpaa kaikki koululaisemme. Vastahan virallinen kesäloma alkoi ja nyt jo viimeisiä viikkoja viedään. 'Ihan epistä'- totesi tuleva ekaluokkalainen.<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-dj3XQBICebs/XyHAPtsvUmI/AAAAAAAAH2s/QiuG1KbGbb0a6ev6cu2rg0ha6XzTPplVwCLcBGAsYHQ/s1600/P7157139%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-dj3XQBICebs/XyHAPtsvUmI/AAAAAAAAH2s/QiuG1KbGbb0a6ev6cu2rg0ha6XzTPplVwCLcBGAsYHQ/s640/P7157139%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-Wwemr-UIfNI/XyHA-W1NqKI/AAAAAAAAH3M/ZrY3rC0opkA7OJDa5ERSwmDir1gusqjegCLcBGAsYHQ/s1600/P7187261%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-Wwemr-UIfNI/XyHA-W1NqKI/AAAAAAAAH3M/ZrY3rC0opkA7OJDa5ERSwmDir1gusqjegCLcBGAsYHQ/s640/P7187261%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>&nbsp;Mietin mielessäni kuinka paljon lasten mielipiteeseen vaikuttaa erikoinen kevät? Etenkin Onnillehan hiljaisempi kotielämä on suuri helpotus. Voin vain kuvitella kuinka väsyttävää hänelle tulee olemaan opettelu 24 oppilaan arkeen. Neidin luokalla on yhtä paljon oppilaita ja jopa viime vuonna yläastelainen tuskaili ajoittain työrauhan kanssa. Kotona oli helpompi, rennompi ja hauskempi opiskella. Opiskelun sujuessa kiitettävästi rennommin kotona paluu vanhaan tuntuu ärsyttävälle, vaikka kavereita onkin ihana nähdä enemmän.<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-THtQDMgpeWE/XyHAI2_o06I/AAAAAAAAH2o/I401Egkyncsjz_OSdKQsjZjedL8oanSXgCLcBGAsYHQ/s1600/P6196755%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-THtQDMgpeWE/XyHAI2_o06I/AAAAAAAAH2o/I401Egkyncsjz_OSdKQsjZjedL8oanSXgCLcBGAsYHQ/s640/P6196755%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-9oeO1z073Dg/XyHAHf7cc_I/AAAAAAAAH2k/eGKrjkDkYc8n1vkq3a5sMS4K81HdN76XgCLcBGAsYHQ/s1600/P7187210%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-9oeO1z073Dg/XyHAHf7cc_I/AAAAAAAAH2k/eGKrjkDkYc8n1vkq3a5sMS4K81HdN76XgCLcBGAsYHQ/s640/P7187210%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>&nbsp;Koko kesälomassa emme ole tehneet perinteisiä reissuja tai käyneet huvipuistoissakaan. Eipä lapset näitä ole kaivanneetkaan. He eivät siis tahdo loman jatkuvan sen vuoksi, etteivät ole saaneet elämyksiä. Rentous on vain tainnut viedä vähän turhankin hyvin mukaansa. Luonnon hiljaisuus, mökillä olon ihanuus ja kesän ilot eivät vain houkuttele takaisin pulpettien ääreen. Kesä tuntuu oikeastaan kyllä aina katoavan aivan liian nopeasti, mutta onneksi vielä on kesää jäljellä. Me niin nautitaan näistä päivistä, satoi tai paistoi!<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-hAV9sFnLbSA/XyHAfwe8ScI/AAAAAAAAH3A/_Dw6_RalDhsb3pHFbKi0asx3JGC8TJJVQCLcBGAsYHQ/s1600/P7297689%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-hAV9sFnLbSA/XyHAfwe8ScI/AAAAAAAAH3A/_Dw6_RalDhsb3pHFbKi0asx3JGC8TJJVQCLcBGAsYHQ/s640/P7297689%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>&nbsp;Joko sinä odotat arkeen paluuta?Nannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4678591876607435292.post-64361623111808812932020-07-17T22:08:00.000+03:002020-07-17T22:08:02.547+03:00Uusi perheenjäsen on tullut taloon&nbsp;Kesäpäivät vilahtavat kuin huomaamatta seuraavaan. Olemme täällä ottaneet rennosti ja vain nauttineet päivistä säässä kuin säässä. Ihan perusarkea, mutta pienellä suloisella lisällä varustettuna. Perheemme on nimittäin saanut juhannuksen jälkeen uuden perheenjäsenen ja sanoinko jo, että hän on suloinen?!<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-okIcTsKlDZQ/XxH15awonNI/AAAAAAAAH2E/0cnp_Z8qZssqdaf7e1tbn97B4Jb8EJ-NACLcBGAsYHQ/s1600/P6296918%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-okIcTsKlDZQ/XxH15awonNI/AAAAAAAAH2E/0cnp_Z8qZssqdaf7e1tbn97B4Jb8EJ-NACLcBGAsYHQ/s640/P6296918%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>&nbsp;Lapset ovat aivan haltioissaan tästä hieman karvaisemmasta vauvasta. Myönnän, etten itse ollut alkuajatuksesta yhtä innoissani kuin muu perhe. Muistissani oli aivan liian hyvin vielä edellisen pennun aiheuttama mattopyykkivuori ja tuhojen laajuus eikä samanlainen sirkus rentoon kesään tuntunut lainkaan houkuttelevalta. Saatoinpa tosi kypsästi ilmoittaa, etten muuten pentua hoida! Vaan kuinkas sitten kävikään?<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-SxDGYrFKN8Q/XxH145Taq0I/AAAAAAAAH2A/rMrEv2OdE-gBZ_70Vgl1XabFLHlg-_V_QCLcBGAsYHQ/s1600/P6286912%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-SxDGYrFKN8Q/XxH145Taq0I/AAAAAAAAH2A/rMrEv2OdE-gBZ_70Vgl1XabFLHlg-_V_QCLcBGAsYHQ/s640/P6286912%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><a href="https://1.bp.blogspot.com/-_xQkjuKhdiU/XxH12sDB0xI/AAAAAAAAH18/C4wYTgzEGTIGrIxsrDR3v6pOpG48W0ipwCLcBGAsYHQ/s1600/P7137106%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1068" data-original-width="1600" height="426" src="https://1.bp.blogspot.com/-_xQkjuKhdiU/XxH12sDB0xI/AAAAAAAAH18/C4wYTgzEGTIGrIxsrDR3v6pOpG48W0ipwCLcBGAsYHQ/s640/P7137106%2B%25282%2529.JPG" width="640" /></a><br />&nbsp;Tämä pieni hurmuri osoittautuikin sisäsiistiksi ja pienen ikätasoisen uhman huomioiden varsin tottelevaiseksi tapaukseksi, joka yleensä tulee vihellyksestä luokse. Hän ymmärtää myös ei-sanan, osaa istua käskystä ja opettelee neidin kanssa kovaa vauhtia uusia temppuja. Aarren kanssa hänestä olisi niin kiva leikkiä pentujen lailla, joten aivan ruusuista ei ensiviikot meillä ole kuitenkaan olleet. Huomion kiinnittäminen muuas, vaikka ihaniin keppeihin, tuo usein rauhan maahan.<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-Ll-smWP1FoA/XxH1-pqSNdI/AAAAAAAAH2I/y1XlV4Ku1TwfylA0v_ujiywq8s8Q9ePSACLcBGAsYHQ/s1600/P7137119%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-Ll-smWP1FoA/XxH1-pqSNdI/AAAAAAAAH2I/y1XlV4Ku1TwfylA0v_ujiywq8s8Q9ePSACLcBGAsYHQ/s640/P7137119%2B%25282%2529.JPG" width="480" /></a></div>&nbsp;Elämä pienen pennun kanssa kesäaikaan on paljon helpompaa kuin viimeksi talvella. Vietämme päivät pitkät ulkona, joten pentu juoksee luonnostaan joukon jatkona. Hän tutkii reviiriään, kokeilee uskallustaan, tutkii perhosia sekä muita luonnon pieniä ihmeitä ja ottaa nokosia puiden varjossa.&nbsp; Kotona on myös lähes aina joku, joten yksinoloa ei ole juurikaan tullut. Rakkautta sen sijaan hän saa osakseen ja paljon ♥Nannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4678591876607435292.post-53687277751592271702020-06-19T07:00:00.000+03:002020-06-19T07:00:09.663+03:00Itse tehty juhannusjuoma&nbsp;En tiedä onko poikkeuksellinen kotona vietetty kevät vai poikien kova kiinnostus luontoon herättänyt meidän pikkukokit kokeilemaan tänä kesänä luonnon antimia. He ovat aivan innoissaan siitä, kuinka kukista syntyy mielenkiintoisia hilloja, siirappeja ja mehuja eikä niiden tekeminen ole edes vaikeaa tai vaadi kotipihalta poistumista!<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-7GhASMpMjYE/XuqEmwf2fkI/AAAAAAAAH1c/CUowOlJxJ0oCSvQjKVtyoU1zGnQzhe9WgCLcBGAsYHQ/s1600/P6126638%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-7GhASMpMjYE/XuqEmwf2fkI/AAAAAAAAH1c/CUowOlJxJ0oCSvQjKVtyoU1zGnQzhe9WgCLcBGAsYHQ/s640/P6126638%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>&nbsp;Poikien innostuksen myötä meidän juhannusjuomakin valmistettiin tänä vuonna itse. Hurmaavasti tuoksuneet syreenit houkuttelivat kokeilemaan maistamista, joten päätimme yhteistuumin valmistaa mehutiivistettä. Onnin mukaan tiivisteestä tehty mehu maistui ihan karkille ja muutkin lapset tykästyivät makuun. Mehu oli myös todella helppo valmistaa, joten tätä teemme varmasti toistekin!<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-pqdmWRuoxKM/XuqFKGEoMPI/AAAAAAAAH1k/n0ZQxq9WyAc7dhQgyl9e392LNfnJ5i67ACLcBGAsYHQ/s1600/P6166740%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-pqdmWRuoxKM/XuqFKGEoMPI/AAAAAAAAH1k/n0ZQxq9WyAc7dhQgyl9e392LNfnJ5i67ACLcBGAsYHQ/s640/P6166740%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div><div style="text-align: center;"><b>Syreeninkukkamehu</b></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;">pieni kulhollinen syreenin kukintoja (olisiko ollut noin 35, kun Onni niitä laski)</div><div style="text-align: center;">1l vettä</div><div style="text-align: center;">noin 500g sokeria</div><div style="text-align: center;">1 sitruuna</div><div style="text-align: center;">15g sitruunahappoa</div><br />Puhdista syreenin kukinnot liottamalla muutaman kerran kylmässä vedessä. Riivi oksista kukat ja pese ja viipaloi sitruuna kukkien joukkoon. Kiehauta vesi ja sokeri. Keitä seosta, kunnes sokeri on sulanut. Kaada liemi sitruunoiden ja kukkien päälle ja sekoita joukkoon sitruunahappo. Anna jäähtyä peittämättä. Peitä jäähtynyt seos ja nosta jääkaappiin kahdeksi vuorokaudeksi. Siivilöi mehu ja pullota steriloituihin pulloihin. Mehutiiviste säilyy jääkaapissa noin kuukauden, mutta sen voi myös pakastaa.<br /><br />&nbsp;Juhannusjuomassa kuuluu olla hieman kuplia, joten ajattelimme käyttää laimentamiseen kivennäisvettä. Laimennettaessa mehun väri laimenee, mutta maultaan uskoisin mehun sopivan täydellisesti keskikesän juhlintaan ja kukkaloistoon :)<br /><br />&nbsp;Oletko sinä tehnyt kukista mehuja tai siirappeja?<br /><br />&nbsp;Iloista ja rentoa juhannusta♥<br /><br />Nannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-4678591876607435292.post-34358480769590552482020-06-17T23:44:00.000+03:002020-06-17T23:44:04.299+03:00Rennosti kesästä nauttien&nbsp;Terkkuja täältä! Kesän rentous on vienyt meidät mukanaan ja olemme vain nauttineet suvesta ulkona. Kuinka mahtavaa onkaan aloittaa päivä terassilta aamukahvia hörppien lintukuoron&nbsp;laulaessa, lasten nauraessa hieman kauempana ja luonnon näyttäessä väriloistoaan!<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-rkx87Fex_Go/Xup_QAJ9wtI/AAAAAAAAH00/QdLDbyGAbWkuiiFMxfAWaNXJ-LgpS3DzgCLcBGAsYHQ/s1600/P6036472%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-rkx87Fex_Go/Xup_QAJ9wtI/AAAAAAAAH00/QdLDbyGAbWkuiiFMxfAWaNXJ-LgpS3DzgCLcBGAsYHQ/s640/P6036472%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-URYtk514YqY/Xup_dnSWTPI/AAAAAAAAH1A/Rymh1GXRhW0zh2ibnllJF4mXPJaKKgqrwCLcBGAsYHQ/s1600/P6146687%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-URYtk514YqY/Xup_dnSWTPI/AAAAAAAAH1A/Rymh1GXRhW0zh2ibnllJF4mXPJaKKgqrwCLcBGAsYHQ/s640/P6146687%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>&nbsp;Loman ensimmäiset viikot ovatkin menneet lähes kokonaan kotipihalla nauttien. Vesileikkejä, pihapelejä, päiväunia pihanurmella, hiekkakakkuja, kesän makuja... Olemme juhlineet lähimpien kanssa 10-vuotiasta ja koittaneet hiljaa saada pihaprojekteja tehtyä. Helle ja ilmapuntarina toimiva pää hieman hidastavat kaikkea tekemistä, mutta hiljaa hyvä tulee. Onhan tuo piha odottanut jo niin monta vuotta poikien valvottamisesta toipuessa.<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-x-G37iLPp34/Xup_K2eG6wI/AAAAAAAAH0w/FNpomehgTCYbQYmVPHDlXfMuRAtcRY_BACLcBGAsYHQ/s1600/P5296337%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-x-G37iLPp34/Xup_K2eG6wI/AAAAAAAAH0w/FNpomehgTCYbQYmVPHDlXfMuRAtcRY_BACLcBGAsYHQ/s640/P5296337%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-1nX-HaVNLE8/Xup_R255yrI/AAAAAAAAH04/VbQrYTRhX2wP7eX2i_12CR6leFy-pJ8MwCLcBGAsYHQ/s1600/P6036463%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-1nX-HaVNLE8/Xup_R255yrI/AAAAAAAAH04/VbQrYTRhX2wP7eX2i_12CR6leFy-pJ8MwCLcBGAsYHQ/s640/P6036463%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>Muutaman kerran olemme asiointireissuilla tehneet retkiä lähiseudulla, mutta sen kummempaa emme vielä ole kaivanneet. On ihanaa vain olla ja nauttia! Koululaiset eivät edes kodin ulkopuolelle juuri innostu lähtemään, paitsi synttärisankari, joka kävi ostamassa itselleen lahjakortilla kumiveneen. Jos kotipiha on alkanut kypsyttämään, on pyöräilylenkit ja piknikit tuoneet kaivattua maisemanvaihdosta.<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-phIqBRbxEPQ/Xup_Z9h0aMI/AAAAAAAAH08/0O90jF8kYyMRzHhaPQKubepP0j-HGTSTgCLcBGAsYHQ/s1600/P6126667%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-phIqBRbxEPQ/Xup_Z9h0aMI/AAAAAAAAH08/0O90jF8kYyMRzHhaPQKubepP0j-HGTSTgCLcBGAsYHQ/s640/P6126667%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>&nbsp;Toki maailmassa on yksi paikka, johon aina kaivataan. Mökki on etenkin näin kesäisin kuitenkin se ykkösjuttu ja onneksi olemmekin ehtineet siellä jo piipahtaa. Ranta terasseineen on ehkä parasta mitä lapset tietävät ja onneksi mökillä ei ole kiire järvestä pois. Pojat näkivät leikkiessään jopa ravun, joten ehkä syksyllä nautitaan itse pyydystettyjä herkkuja?! Sitä ennen olisi tarkoitus kuitenkin saalistaa vihdoin salaperäinen onkivavan katkaisija.<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-rz1piCJkBo0/Xup_hEYaa1I/AAAAAAAAH1I/3YY3aIdYsvIXVJg43sBnek441L-JAbrJACLcBGAsYHQ/s1600/P6166733%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-rz1piCJkBo0/Xup_hEYaa1I/AAAAAAAAH1I/3YY3aIdYsvIXVJg43sBnek441L-JAbrJACLcBGAsYHQ/s640/P6166733%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>&nbsp;Kuinka sinun kesäsi on alkanut?Nannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4678591876607435292.post-88597844646583053442020-05-27T23:13:00.001+03:002020-05-27T23:13:34.222+03:00Kesäloman kynnyksellä&nbsp;Ihana lämpö on vihdoin täällä ja on aika nauttia kesän riemuista! Olemme useana päivänä ihmetelleet onko koululaisten kesäloma oikeasti jo ovella. Kun olemme koko kevään olleet tiiviisti yhdessä, tuntuu sen odotetun ja ansaitun loman alkaminen vihdoin ihan oikeasti uskomattomalle. On aika heittää hyvästit aherrukselle ja vain nauttia kesäisistä päivistä!<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-Ra0yLQOBy64/Xs7IYERst3I/AAAAAAAAH0A/vc7Fi_NcpCA8IR93aoIZGXsqDy6ZbEMGwCLcBGAsYHQ/s1600/P5276320%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-Ra0yLQOBy64/Xs7IYERst3I/AAAAAAAAH0A/vc7Fi_NcpCA8IR93aoIZGXsqDy6ZbEMGwCLcBGAsYHQ/s640/P5276320%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>&nbsp;Tänä keväänä ja kesänä meidän oli tarkoitus nähdä maailmaa. Hypätä lentokoneeseen, laivaan ja matkustella kotimaassakin. Loppukesästä nämä kaikki olisivat jo hiljalleen ehkä mahdollisiakin, mutta meillä ei ole varaa eikä mielenkiintoa ottaa minkäänlaista riskiä sairastumisesta. Tällä hetkellä matkustelu ei edes kiinnosta vaan katseemme on kääntyneet paljon lähemmäs. Meille riittää ainakin tällä hetkellä loistavasti mökki ja kotiseutu.<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-EIZNi2SWQi8/Xs7IZfVfHaI/AAAAAAAAH0E/qwZfopXad9Uatqum-tT16ploGJBxm00XQCLcBGAsYHQ/s1600/P5266256%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-EIZNi2SWQi8/Xs7IZfVfHaI/AAAAAAAAH0E/qwZfopXad9Uatqum-tT16ploGJBxm00XQCLcBGAsYHQ/s640/P5266256%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>&nbsp;Millaisia kesätoiveita pitkä kotona olo on lapsille tuonut mieleen? Tehtiin yhtenä iltana lasten kanssa perinteinen kesän toivelista, jossa lapset saivat toivoa mitä vaan rajoituksista välittämättä. Tällainen siitä tuli:<br />♥ Mökille, mökille, mökille!!!!<br />♥ Onkimaan<br />♥ Jätskille<br />♥ Luetaan kirjaa riippukeinussa<br />♥ Retki uimarannalle<br />♥ Kauppaan ostamaan jotain kesäkivaa<br />♥ Elokuviin<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-FGLaQpLzy4M/Xs7ILgz60vI/AAAAAAAAHz4/7qobbVZ66EIG7UGK1TbuqDhdwO6-yLT9wCLcBGAsYHQ/s1600/P5266290%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-FGLaQpLzy4M/Xs7ILgz60vI/AAAAAAAAHz4/7qobbVZ66EIG7UGK1TbuqDhdwO6-yLT9wCLcBGAsYHQ/s640/P5266290%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>&nbsp;Ajattelin, että Onni ainakin toivoo huvipuistoreissua tms. , mutta ei. Lapset tahtovat vain maisemanvaihdoksen mökille ja Onni elokuviin. Yritin hieman jankkaamalla kasvattaa toivelistaa, mutta lapset kaipaavat kuulemma vain aurinkoa ja mökin hauskuuksia, niin ja Aarre jäädytettyjä herkkuja.<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-ajQF8mbZO6c/Xs7IS_zbPdI/AAAAAAAAHz8/AT8gO4He9y04AuMDLxdpV-vBbB5UH9UwwCLcBGAsYHQ/s1600/P5266285%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1068" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-ajQF8mbZO6c/Xs7IS_zbPdI/AAAAAAAAHz8/AT8gO4He9y04AuMDLxdpV-vBbB5UH9UwwCLcBGAsYHQ/s640/P5266285%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>&nbsp;Olen aikaisemminkin todennut, etteivät lapset kaipaa mitään ihmeellisyyksiä. Perusasiat riittävät, kun yhdessä on hyvä olla. Kesälomasta ilman kummempia ohjelmanumeroita tai matkoja on tulossa varmasti kuitenkin oikein hauska. Sitä paitsi jos lapsille uhkaa tulla tylsää, keksivät he taatusti ajanvietettä. Rento kesäloma täältä tullaan!<br /><br />&nbsp;Millaisia suunnitelmia sinulla on kesäksi?<br /><br />Nannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4678591876607435292.post-18052093317511697022020-05-19T23:10:00.001+03:002020-05-19T23:10:19.423+03:00Hautajaiset poikkeusolojen aikaan&nbsp;Viimeiset kuukaudet ovat poikenneet normaalista täysin. Olemme nauttineet kotona olosta enkä vaihtaisi niitä päiviä vanhaan normaaliin. Samalla tuntuu kuitenkin surulliselta ajatella heitä, jotka yksin makaavat sairaalassa tai hoivakodissa kuukaudesta toiseen. Kuinka moni heistä jaksaa taistella uuteen päivään masentumatta? Nyt voin valitettavasti omasta kokemuksesta myös kertoa millaista on, kun läheinen kuolee sairaalassa näissä poikkeusoloissa.<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-4xklzE424Ko/XsQ7m86Y4PI/AAAAAAAAHzY/DW-GjSa9owYp3cP4xafL4WwUSxYfwTpuQCLcBGAsYHQ/s1600/P5156170%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://1.bp.blogspot.com/-4xklzE424Ko/XsQ7m86Y4PI/AAAAAAAAHzY/DW-GjSa9owYp3cP4xafL4WwUSxYfwTpuQCLcBGAsYHQ/s640/P5156170%2B%25282%2529.JPG" width="640" /></a></div>&nbsp;Itse aavistin lopputuloksen jo maaliskuussa viedessäni äitini sairaalaan. Kirosin ja häpesin mielessäni omaa ajatustani viimeiselle matkalle viemisestä. Syytin tuosta ajatuksesta itseäni myös silloin, kun keskusteluja kotiutumisesta käytiin. Silti tuo tunne ei jättänyt rauhaan. Tunteesta huolimatta hoitajan kuolinsoitto tuli täysin puskista. Tuo soitto oli hyvin lyhyt ja ytimekäs; näin on nyt käynyt, hautaustoimistolle menee lupa suoraan ja tavarat voitte hakea joskus täältä. Osanotto ja hei hei. Tuntui kuin koko puhelu olisi ollut surkea vitsi, mutta ei se ollut.<br /><br />&nbsp;Ihmiskontaktit ovat nyt monessa paikassa karsittu minimiin ja niinpä hoidin kotona koneen ääressä kaikki hautajaisjärjestelyt iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Miehen tehdessä pitkää työviikkoa järjestely toki oli näin hurjan helppoa. Todellisuudessa minulla ei vieläkään ole täysin hajua siitä, miltä esim. arkku näytti, mutta opinpa taas uusia asioita ainakin edesmenneestä suvustani.<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-JiYb7vjyh2E/XsQ7swHBHbI/AAAAAAAAHzg/n39i-A_x98E7WmCvIoG_MLwrsb0PDUE7ACLcBGAsYHQ/s1600/P5106111%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-JiYb7vjyh2E/XsQ7swHBHbI/AAAAAAAAHzg/n39i-A_x98E7WmCvIoG_MLwrsb0PDUE7ACLcBGAsYHQ/s640/P5106111%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>&nbsp;Itse hautajaisten suhteen seurakunnilla on olleet nyt varsin vaihtelevat käytännöt. Osa sallii yhteensä 10 hengen kappelisiunauksen ja osa sallii jopa 10 hengen vierasjoukon lisäksi tarvittavan henkilökunnan eli papin, kanttorin jne. Täällä ainut vaihtoehto oli siunaus haudalla ja vielä niin, että arkku on tilausuuden alkaessa jo avonaisessa haudassa. Saattoväkeä oli se 10 ja seurakunnan henkilöt lisäksi. Noin vartti ja koko hautajaiset olivat ohi.<br /><br />&nbsp;Muistotilaisuuksiahan ei tällä hetkellä suositella järjestettävän. Koska muut vieraat olivat kuitenkin useamman sadan kilometrin päästä, pidettiin meillä suunnittelematta lyhyt kahvitilaisuus suolaisen huikopalan ja kakun kera. Kai jokainen ihminen edes sellaisen tilaisuuden ansatsisi?<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-7N5w25BXloM/XsQ7uLqcfwI/AAAAAAAAHzk/636qtjZwZ3MhmJroMlsnbDnK6noAaTQAQCLcBGAsYHQ/s1600/P5156196%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-7N5w25BXloM/XsQ7uLqcfwI/AAAAAAAAHzk/636qtjZwZ3MhmJroMlsnbDnK6noAaTQAQCLcBGAsYHQ/s640/P5156196%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>&nbsp;Tämän kokemuksen myötä en voi olla miettimättä heitä, joilla ei oikeasti ole omaisia. Koronan aikaan tämä on vain ikävä pakko näin, mutta on olemassa myös paljon heitä joita kukaan ei ole saattamassa normaalistikaan. On vain pikainen siunaus ja kenties tuhkaus sosiaalitoimen avustuksella. Ihminen ikään kuin häviää vain tuhkana tuuleen vieden elämäntarinansa mukanaan. Jokainen elämä on kuin kertomus ja on surullista, ellei kukaan kuule sitä.<br /><br />&nbsp;Mitä itse ajattelen tästä kokemastani? Edelleen päällimmäisenä tunteenani on vain helpotus. Ehkä tämä tapa, jolla kaikki nyt tapahtui, luo kuitenkin lapsenkaltaista epäuskoa. Onko kaikki oikeasti tapahtunut ja lopullisesti ohi? Samalla kuitenkin tiedän, että on aika suunnata katse eteenpäin, suukottaa lapsia ja nauttia jokaisesta päivästä. Koskaan ei tiedä miten elämä yllättää seuraavaksi. Päivistä on nautittava nyt.Nannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4678591876607435292.post-62664645186332408572020-05-14T08:23:00.000+03:002020-05-14T08:23:01.987+03:00Takaisin kouluun -ei vielä ainakaan&nbsp;Tänään etäopetus on päättynyt ja lapset ovat suurelta osin palanneet kouluun. Meillä jatkuu kuitenkin vielä etäopetuksesta tuttu arki. Vaikka Onni ilmoittikin, ettei aio mennä takaisin eskariin, ovat nämä asioita joiden päätöksissä ei lasten mielipiteillä ole väliä. Hallituskin sen sanoi: kouluun on palattava tai anottava hyvällä syyllä lomaa.<br /><br />&nbsp;Me emme ole vieläkään anoneet lomaa loppukevääksi. Lapset ovat ensi alkuun tämän loppuviikon poissa, sillä huomenna he olisivat joka tapauksessa hautajaisten vuoksi. Jäljelle jää siis Onnilla 8 päivää ja isommilla päivä enemmän. Pojat salaa toivovat flunssaoireita ja neiti jää kotiin, ellei allergiaoireet helpota. Eipä olisi koskaan tullut mieleenkään jättää siitepölyallergista lasta kotiin potemaan oireitaan, mutta kun oireisena ei missään nimessä saa kouluun mennäkään.<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-lu3fdwEPo2U/XrxVu8sVyxI/AAAAAAAAHyw/DwN9HUS3kKQTC89gLCmomQV74C1YTIlAACLcBGAsYHQ/s1600/P4235819%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1068" data-original-width="1600" height="426" src="https://1.bp.blogspot.com/-lu3fdwEPo2U/XrxVu8sVyxI/AAAAAAAAHyw/DwN9HUS3kKQTC89gLCmomQV74C1YTIlAACLcBGAsYHQ/s640/P4235819%2B%25282%2529.JPG" width="640" /></a></div><br />&nbsp;Kouluun paluun ohjeita lukiessani mietin useampaan kertaan onko tässä kaikkien oppilaiden kouluun paluussa oikeasti mitään järkeä? Onhan koulukirjatkin jo pitkälti opiskeltu kannesta kanteen! Etäisyyksien vuoksi pitäisi olla lisätiloja, joita ei ole. 20 oppilasta plus opettaja luokassa, vaikka 10 hengen kokoontumiset vain sallittuja. Ai niin, mutta lapsethan ei tartuttanut!&nbsp; Ensimmäiset pääsevät ruokailemaan jo klo 10 ja viimeiset saavat ruokansa klo 13. Käsiä pitäisi pestä ahkerasti, mutta lämmin vesi ja vesipisteet ovat riittämättömät. Koulussa pitäisi pitää etäisyyksiä, mutta koulukyydissä voidaan istua ihan vieritysten täpötäysissä takseissa. Ymmärrän oikein hyvin, jos vanhemmat pelkäävät koulujen olevan kesäloman pilaavia viruslinkoja.<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-m6E9jpaJ_lg/XrxWjLGoe-I/AAAAAAAAHy4/voPmhLOWSboAm4GjUVslaflwERyIRXEtgCLcBGAsYHQ/s1600/P4285940%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-m6E9jpaJ_lg/XrxWjLGoe-I/AAAAAAAAHy4/voPmhLOWSboAm4GjUVslaflwERyIRXEtgCLcBGAsYHQ/s640/P4285940%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>&nbsp;Suoraan sanottuna mun tekisi mieli pitää Onni kotona loppukevät. Ei taksimatkan tai eskarissa tapahtuvien altistusten vuoksi vaan koska se olisi henkisesti pojalle helpointa. Onni on yhä edelleen hieman hidas sopeutumaan muutoksiin ja luvassa on mm. risa kouluviikko ja koronan tuomat muutokset. Lisäksi metelin ja vauhdin määrä voi olla melkoinen, kun pari kuukautta erossa olleet eskarikaverit näkevät toisiaan. Apua ei toisi omat kuulosuojaimetkaan, sillä omien tavaroiden vienti kielletty. Olemme eskarirytmin ja tehtävien mukaan menneet kotona koko kevään ja Onnia alkaa vaivata pienille koululaisille normaali kevätväsähtäminen. Veisin pojan mieluusti vain metsään tai mökille nauttimaan hiljaisuudesta!<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-W2rNtjh1pfI/XrxWlsfYPbI/AAAAAAAAHy8/uVo3kCPCJEk743HV_yeV-trPEfZxj4IAACLcBGAsYHQ/s1600/P4275872%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-W2rNtjh1pfI/XrxWlsfYPbI/AAAAAAAAHy8/uVo3kCPCJEk743HV_yeV-trPEfZxj4IAACLcBGAsYHQ/s640/P4275872%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>&nbsp;Vaikka mielestäni muutamassa koulupäivässä ei ole mitään järkeä, palataan meillä normaaliin kouluarkeen ensi viikon alusta. Olisin varmasti saanut kaikille lapsille vapautuksen ilman lääkärintodistuksiakin, mutta jossain kohtaa se on kuitenkin palattava normaalimpaan arkeen. Emme voi jatkaa kotona opiskelua ainiaan, vaikka kaikki siitä tykkäämmekin. Salaa kuitenkin toivotaan aivastelujen ja nuhan lisääntyvän. Oli nämä mahtavat pari kuukautta kotona!Nannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4678591876607435292.post-80285130950547145192020-05-10T19:59:00.000+03:002020-05-10T19:59:11.334+03:00Yksin&nbsp;Suuria tunteita herättävä äitienpäivä on taas täällä. Vaikka lapset eivät tänä keväänä koulussa olekaan olleet, ovat he neidin ohjaamana tehneet salaisia puuhia. Aarre saattoi hieman etukäteen jännityksissään paljastaa jotain, mutta korjasi heti perään suloinen ilme kasvoillaan, ettei äidille saa kertoa :D<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-3LNWtc8AkQk/Xrbu2XaHA9I/AAAAAAAAHyc/uScipLwc9Vso_nlvSfYyABEDxokYg_RnACLcBGAsYHQ/s1600/P4275881%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-3LNWtc8AkQk/Xrbu2XaHA9I/AAAAAAAAHyc/uScipLwc9Vso_nlvSfYyABEDxokYg_RnACLcBGAsYHQ/s640/P4275881%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>&nbsp;Meille tämä äitienpäivä on uusi ja erilainen muutenkin kuin vain koronan vuoksi. 9 viikkoa sitten veimme Aarren kanssa äitini sairaalan päivystykseen, emmekä sen jälkeen häntä nähneet. Koronan vuoksi kuulimme kuulumiset pelkästään puhelimella, kunnes viikko sitten saimme sen viimeisen puhelun. Äiti oli kuollut. Yhdessä pienessä hetkessä iloinen äitienpäiväviikko vaihtuikin kodin täyttämiin surukimppuihin ja hautajaisjärjestelyihin.<br /><br />&nbsp;Äidin kuoleman myötä olen nyt yksin. Tai siis olisin, ellen olisi saanut omaa, ihanaa perhettäni. Jo lapsena kaipasin sisarusta ja näinä hetkinä kaipaan taas. Siinä on yksi syy myös, miksi olen aina kaivannut isoa lapsilaumaa ympärilleni. Lapseni eivät koskaan tule olemaan yksin, vaan heillä on aina toiset tukenaan. Enhän minäkään tosiaan ole yksin, vaan tukenani on rakas mies. Sen parempaa tukea ja turvaa en voisi kuvitellakaan. On kuitenkin jollain lailla eri asia, kun vierellä on myös henkilö, jolla on yhteiset juuret. Ehkä ymmärrät mitä tarkoitan?<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-pCjukE-rQkY/Xrbu4d7jCEI/AAAAAAAAHyg/MHhq_r74tpUWyEhllAEpovBe7aHXrwlcACLcBGAsYHQ/s1600/P4275913%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-pCjukE-rQkY/Xrbu4d7jCEI/AAAAAAAAHyg/MHhq_r74tpUWyEhllAEpovBe7aHXrwlcACLcBGAsYHQ/s640/P4275913%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>&nbsp;Olen viikon aikana saanut vastata loputtomiin kysymykseen miten voin samalla, kun olen yksin pyörittänyt arkea ja tehnyt hautajaisjärjestelyjä. Olen menettänyt viimeisen siteen juurilleni, mutta kehtaanko silti sanoa olevani vain helpottunut? Enää ei tarvitse kuin huomaamattaan säikähtää jokaista puhelimen soittoa, ei miettiä tulevaa eikä seurata kuinka toinen hiljaa lipuu pois. Joskus asiat ovat, niin ikävälle kuin se kuulostaakin, vain parempi näin.<br /><br />&nbsp;Surullisemmasta aiheesta huolimatta: Hyvää äitienpäivää♥Nannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4678591876607435292.post-56062429933096516842020-05-09T17:20:00.001+03:002020-05-09T17:20:44.028+03:00Luonnon rauhaa ja askertelun riemua&nbsp;Päivät vierivät ja yllättäen päivistä on tullut viikkoja ja kuukausia. Lasten etäopiskelu sujuu upeasti rutiinilla, mutta tietokoneella on perheenjäsenillä ollut niin kova kysyntä, että suosiolla olen pysytellyt poissa.&nbsp; Uusi arki on muuttunut tavalliseksi ja tuonut tullessaan paljon hyvää. On saatu levättyä ja nauttia olostamme kerrankin kaikki yhdessä. Toki jatkuva yhdessäolo saa toisinaan lapsetkin polttamaan päreensä ja kaipaamaan omaa rauhaa, mutta tämä poikkeusaika on tehnyt lapsista entistä tiiviimmän joukon, joka kuin huomaamatta hakeutuu yhteisten touhujen äärelle.<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-z4ghUm-3b-U/Xra6i6-MfyI/AAAAAAAAHyA/JaszIDydWqMVErJUwW-xueQn1yJwLtc-gCLcBGAsYHQ/s1600/P4245842%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-z4ghUm-3b-U/Xra6i6-MfyI/AAAAAAAAHyA/JaszIDydWqMVErJUwW-xueQn1yJwLtc-gCLcBGAsYHQ/s640/P4245842%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>&nbsp;Kavereiden ja harrastusten puuttuessa ei aika tunnu käyvän pitkäksi. Etenkin hyvällä säällä ulkosalla kyllä riittää puuhaa ja liikkumisen riemua. Jalkapallo, lenkkeily ja pyöräily ovat toimineet poikien omatoimisten treenien pohjana. Onni hölkkäilee reilu 6km:n lenkin miehen kaverina ja isommat polkevat kilpaa hieman pidempiä reittejä. Aarrea kovasti harmittaa, ettei pysy isompien vauhdissa itse mukana, mutta onneksi tarpeeksi pienenä pääsee kyydissä vauhtiin mukaan. Samalla voi ihmetellä traktoreita, kevään ihmeitä, ylitse lentäviä lentokoneita ja lintuja jne.<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-MvmaNXwuBXk/Xra6bUd3WtI/AAAAAAAAHx8/RTl2cdJinVQmz_KHxFh7s6iBKgF21EsOgCLcBGAsYHQ/s1600/P4205750%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-MvmaNXwuBXk/Xra6bUd3WtI/AAAAAAAAHx8/RTl2cdJinVQmz_KHxFh7s6iBKgF21EsOgCLcBGAsYHQ/s640/P4205750%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div><br />&nbsp; Monet ovat näinä viikkoina hakeutuneet luontoon, niin myös me. Onneksi metsissä ei ole ollut ruuhkaa vaan olemme rauhassa saaneet tehdä koulutehtäviä, ihmetellä luonnon kauneutta, kuunnella kuinka monta erilaista lintua oikein laulaakaan ja tietenkin nauttia eväistä! Isommat lapset ovat löytäneet temppuiluratoja, jotka ovat kuulemma kivempia kuin sisäleikkipuistoissa. Aarre puolestaan keksii leikit pelkistä kepeistä tai tutkii mielellään miltä luonto tuntuu.<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-zd71JaQpOiY/Xra6jnjmGKI/AAAAAAAAHyE/ZnNYVl0OT34iwcsDpFBe0_tEzc8fKcznwCLcBGAsYHQ/s1600/P4285946%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-zd71JaQpOiY/Xra6jnjmGKI/AAAAAAAAHyE/ZnNYVl0OT34iwcsDpFBe0_tEzc8fKcznwCLcBGAsYHQ/s640/P4285946%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>&nbsp;Sisällä meillä on ollut oikea askartelutehdas. Luovutin lopulta askartelumateriaalien kuskaamisen unohtelun keittiön ja kaapin välillä ja hankin keittiöön niille valtaisan laatikon. Erilaiset massatyöt, hamahelmet, puutyöt ja paperiaskartelut ovat ilahduttaneet niin meitä vanhempia kuin sukulaisia, ystäviä ja naapureitakin. Kuinka mahtavaa onkaan seurata lasten luovuutta ja käsillä tekemisen intoa!<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-V0fAurqOqXg/Xra6aQj010I/AAAAAAAAHx4/y_aCWmPP8IgFFKFNR1QE13pKTqiKk8ZSgCLcBGAsYHQ/s1600/P4095558%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-V0fAurqOqXg/Xra6aQj010I/AAAAAAAAHx4/y_aCWmPP8IgFFKFNR1QE13pKTqiKk8ZSgCLcBGAsYHQ/s640/P4095558%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>&nbsp;Pian olisi aika palata takaisin siihen vanhaan kouluarkeen, eskarilainen 8 päiväksi ja isommat koululaiset 1,5 viikoksi. Mahtaa koko muun perheen lähteminen tuntua taas Aarresta oudolta, sillä hän on nauttinut elämästä ympärillään. Onneksi kesäloma odottaa kuitenkin jo ihan oven takana!<br /><br />&nbsp;Mitä sinulle kuuluu?Nannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4678591876607435292.post-83088094247559388812020-03-31T23:14:00.000+03:002020-03-31T23:14:48.451+03:00Terkkuja etäopetuksestaKaksi viikkoa etäopetusta takana, ja ties kuinka monta edessä. Täysi arvostus ja lämmin kiitos opettajille, jotka selvästi tekevät kaikkensa taatakseen jokaisen oppilaan oppimisen. Onneksi tämä poikkeusaika on näin keväällä, jolloin kenties suurin osa niistä kaikkein tärkeimmistä asioista on opetettu siellä koulussa. Silti etenkin pienen koululaisen oppimisessa on nyt vanhemmillakin iso vastuu.<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-csO_6bTw4VU/XoOh0DGBWdI/AAAAAAAAHxA/rlYL0XlTHrEm7qMOgBv7OF3iI3NtdpIWACLcBGAsYHQ/s1600/P3295368%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-csO_6bTw4VU/XoOh0DGBWdI/AAAAAAAAHxA/rlYL0XlTHrEm7qMOgBv7OF3iI3NtdpIWACLcBGAsYHQ/s640/P3295368%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>&nbsp;Etäopetuksen myötä me vanhemmat olemme nyt saaneet entistä lähemmin olla seuraamassa niin ala- kuin yläkoululaisenkin opiskeluarkea, esikoulua unohtamatta. Seiskaluokkalainen toki suoriutuu tehtävistä jo hyvin itsenäisesti ja hänellä on laajemmin erilaiset oppimisympäristöt käytössä. Neiti opiskelee kotona, mutta hyvin pitkälti opettajien valvonnassa. Me vanhemmat olemme tukena ja apuna taitojemme mukaan, jos sitä tarvitaan. Tähän asti olemme saaneet tyytyä kuitenkin vain keittäjien ja koemaistajien rooleihin.<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-id9oTMYUFU4/XoOh4J_v3NI/AAAAAAAAHxE/dhOxYsQ3qb8aMIw2MlrJvCdMlSJCfk-HQCLcBGAsYHQ/s1600/P3245320%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-id9oTMYUFU4/XoOh4J_v3NI/AAAAAAAAHxE/dhOxYsQ3qb8aMIw2MlrJvCdMlSJCfk-HQCLcBGAsYHQ/s640/P3245320%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div><br />&nbsp; Kolmasluokkalaisen kohdalla vastuu etäopetuksessa oppimisesta on toki myös opettajalla. Kuitenkin me vanhemmat pidämme pitkälti opiskelurytmiä yllä, ohjaamme ja opastamme sekä neuvomme vaikeammissa asioissa oikeaan suuntaan. Poika on hyvin omatoiminen ja nopea oppimaan, mutta toisinaan kiire ns. mukavampiin puuhiin valtaa mielen. Koulussa on kuulemma helpompi keskittyä vain opiskeluun eli ensimmäinen viikko opeteltiin pitkälti etätyöskentelyä. Työskentelyn mielekkyyden lisäämiseksi olemme opetelleet myös tekstien ja esitelmien tuottamista tietokoneen eri ohjelmilla. Näin ne on ollut helppo palauttaa sähköpostitse.<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-H2OlaEeO6zo/XoOiBL82r3I/AAAAAAAAHxU/qtDL-GHmp1cd_tPLpMTaBrWlZKR02x0XwCLcBGAsYHQ/s1600/P3315407%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-H2OlaEeO6zo/XoOiBL82r3I/AAAAAAAAHxU/qtDL-GHmp1cd_tPLpMTaBrWlZKR02x0XwCLcBGAsYHQ/s640/P3315407%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>&nbsp;Myös eskari on tavoitteellista toimintaa, jonka tavoitteena on kehittää lapsen kouluvalmiuksia. Suurin haaste meillä onkin ollut Onnin kanssa. Hänestä nimittäin nyt ollaan lomalla, kun ei kerran eskariakaan ole. Eskarista emme ole saaneet samalla lailla etäopetukseen tavoitteita ja päivittäisiä tehtäviä, mutta tarkoituksenamme on tukea lapsen kehittyvää luku- ja kirjoitustaitoa sekä ennen kaikkea opetella työrauhaa. Vaikka Onnin päivät menevätkin pitkälti keväästä nauttien ulkona, on meillä päivittäin tehtävä- ja askartelutuokiot, joissa lapsi saa mahdollisuuden oppia uutta. Lisäksi nyt etäopetuksessa vietetään ihan normaalia arkea; luetaan paljon kirjoja, leivotaan ja kokkaillaan, pelataan pelejä sekä tietysti ihan vaan leikitään.<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-qwKpCRTTWaI/XoOh_xqaszI/AAAAAAAAHxQ/SidFKPjhqw0QMFDA3zlIie8k-l-GBpYsgCLcBGAsYHQ/s1600/P3295370%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-qwKpCRTTWaI/XoOh_xqaszI/AAAAAAAAHxQ/SidFKPjhqw0QMFDA3zlIie8k-l-GBpYsgCLcBGAsYHQ/s640/P3295370%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>&nbsp;Uuden arjen opettelua on helpottanut miehen vähäinen työtilanne. Hän on siis tarvittaessa pystynyt touhuamaan Aarren ja / tai Onnin kanssa, jolloin isommat ovat saaneet paremman työrauhan. Olemme myös pitäneet yhteisiä kuvis-, liikunta- ja musiikkitunteja, jolloin päivää on pystytty rytmittämään paremmin. Kolmasluokkalaisen tunteja on myös toisinaan pidetty ulkoillen, esim. mittaamista on hauskempi suorittaa ulkona ja samalla bongailla yhdessä kevään merkkejä.<br /><br />&nbsp; Suurin ongelma tähän asti on ollut paikoitellen pienempien toimesta kadoksissa ollut työrauha. Aarre ei oikein tahdo ymmärtää tilannetta vaan kuvittelee tehtävien olevan leikkiä. Papupadan suu käy siis tauotta hänen värittäessä tai kirjoittaessa omiin kirjoihinsa ja hetken kuluttua veljet yritetään vielä äänekkäämmin saada leikkiin mukaan. Myös tietokoneen jonotusvuorot tuskastuttavat toisinaan, sillä miehen täytyisi saada myös omia paperitöitä tehtyä, eikä älypuhelimilla kaikkia tehtäviä ole lasten mielestä mukava tehdä. Lisäksi esim. tehtävissä käytettävät sivut, esim. peda.net, tökkivät toisinaan niin pahasti, ettei tehtävien suorittaminen / palauttaminen onnistu sen vuoksi.<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-GHMx5EW5vbs/XoOht7l3MyI/AAAAAAAAHw8/90AQxiguXsUhdoVhaFvpPS_1CyrQlGZagCLcBGAsYHQ/s1600/P3245325%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-GHMx5EW5vbs/XoOht7l3MyI/AAAAAAAAHw8/90AQxiguXsUhdoVhaFvpPS_1CyrQlGZagCLcBGAsYHQ/s640/P3245325%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div><br />&nbsp;Taas kerran mullistuksen kokenut arkemme pyörii ihan mukavasti. Lisääntynyt yhteinen aika on mahtavaa ja poikkeustilan tuoma pakollinen rauhoittuminen on tuonut lisää rentoutta eloomme. Koululaiset tuntuvat oppivan hienosti näin etänäkin, mutta etenkin vilkkaimpien päivien jälkeen saatan nukkumaan käydessä huokaista tilanteen väliaikaisuutta. Lapset ottavat tämän nykytilanteen kyllä suurena seikkailuna ja onhan tämä omanlaisensa opettava kokemus. Silti toivon tämän olevan vain kerran elämässä kokemus ja kiitollisena tulostan aamuisin opettajien suunnittelemat päivän tehtävät.<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-OuD8knl0TsI/XoOhpCgfr7I/AAAAAAAAHw4/s-5KIdUYJqkkf-1ltPG5XvMnZ6qIvHpYQCLcBGAsYHQ/s1600/P3285359%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-OuD8knl0TsI/XoOhpCgfr7I/AAAAAAAAHw4/s-5KIdUYJqkkf-1ltPG5XvMnZ6qIvHpYQCLcBGAsYHQ/s640/P3285359%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>&nbsp;Kuinka siellä etäopetus sujuu?Nannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4678591876607435292.post-39121749122564052202020-03-17T22:39:00.000+02:002020-03-17T22:39:38.625+02:00Seikkailumielellä eteenpäin&nbsp;"Äiti, tuntuu hassulta miten joku niin hurjan pieni saa koko maailman sekaisin!" Niin, poikaani paremmin en kai osaisi itsekään tätä tilannetta kuvailla. Kaikkialla pursuilee nyt vain yksi asia ja yllättäen huomaa arjen kokeneen suuren mullistuksen. Ei ihmekään, jos lapset ovat nopeista käännöksistä olleet hieman ymmällään ja pettyneitä tai eskarilainen hakee vanhempien rauhoitteluista huolimatta turvaa öisin välistä.<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-oZFXJVJgVqg/XnEz88NROII/AAAAAAAAHwY/eKiv4I4uAS0pZvgxCU-1Cj94RH8PBMTvACLcBGAsYHQ/s1600/P3155283%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-oZFXJVJgVqg/XnEz88NROII/AAAAAAAAHwY/eKiv4I4uAS0pZvgxCU-1Cj94RH8PBMTvACLcBGAsYHQ/s640/P3155283%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>&nbsp;Kuten ehkä edellisestä postauksesta voi päätellä, perheessämme kuluu ruokaa sellaisia määriä, ettei tulisi mieleenkään lähteä viime päivinä paljon puhutulle hamstrauslinjalle. Viikonloppuna kävimme tekemässä normaalit viikon ostokset, jotka joidenkin silmissä ehkä hamstraukselta näyttivät. Olihan joukossa ihan todelliseen tarpeeseen sitä valkoista pehmeää aarretta, josta kaupoissa on jopa tapeltu. Jouduimme käymään lopulta kolmessa eri kaupassa löytääksemme kaiken tarpeellisen ja silti jätimme suosiolla joitain kuiva-aineita odottamaan seuraavaa kertaa.<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-izZNGWcsFxI/XnEz7_r_ANI/AAAAAAAAHwU/bK1k32XmvVoVTrEhCq0MKBXbGc7EbbBjQCLcBGAsYHQ/s1600/P3175300%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-izZNGWcsFxI/XnEz7_r_ANI/AAAAAAAAHwU/bK1k32XmvVoVTrEhCq0MKBXbGc7EbbBjQCLcBGAsYHQ/s640/P3175300%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>&nbsp;Niin kauan kuin meistä ei kukaan oireile, jatkamme tätä normaalia viikoittaista käytäntöämme. Jos tilanne muuttuu, niin siitäkin selvitään! Kaapeista löytyy aina sitä paljon puhuttua kotivaraa, joita luovuudella hyödynnettiin myös esim. <a href="https://tellujapikkutary.blogspot.com/2016/07/kun-jaakaappi-onkin-tyhja.html">täällä</a> lasten ollessa muutama vuosi sitten vesirokossa . Nykyään myös haja-asutusalueelle saa tilattua ruokaa suoraan kotiovelle esim. Feelialta, eikä ole edes tuhottoman kallista! Enemmän olemme huolissamme niistä vähävaraisista lapsista, joille kouluruokailulla on ollut suuri merkitys ravitsemuksen kannalta. Toivottavasti liikkeellä oleva valtaisa hyväntekijöiden joukko muistaa auttaa myös heitä!<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-2d50SSEiFCw/XnEzv5ILLwI/AAAAAAAAHwQ/BaOQKjP6PsELh5GMJLfMoOrkeRJaUXrwgCLcBGAsYHQ/s1600/P2075037%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1068" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-2d50SSEiFCw/XnEzv5ILLwI/AAAAAAAAHwQ/BaOQKjP6PsELh5GMJLfMoOrkeRJaUXrwgCLcBGAsYHQ/s640/P2075037%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>&nbsp;Suurin muutos arkeen tapahtui tosiaan tänään kaikkien lasten jäädessä kotiopetukseen. Odotellessamme tietoa kotona opiskeltavista asioista päätimme jatkaa noin suunnilleen lukujärjestysten mukaan. Neiti päätti oma-aloitteisesti liikunnasta koirien kanssa ja pojat nauttivat kuviksesta maalaillen, jonka jälkeen pelasivat vielä ulkona jalkapalloa. Englantiin puolestaan oli hyvä keskittyä Aarren päiväunien aikaan, sillä toki pienin haluaa olla kaikessa mukana! Onni toivoi kotiopetukselta tavu- ja lukuharjoituksia, joiden lisäksi keksimme varmasti paljon muutakin kehittävää puuhaa ajan kuluksi.<br /><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"></div>&nbsp;Harrastusten ja koulussa käynnin jäätyä hetkeksi on hyvä suunnata seikkailumielellä kohti kesää. Nykyinen järjestely antaa aikaa levätä ja toipua raskaasta talvesta. Parasta tässä kuitenkin on lisääntynyt perheen yhteinen aika! Vaikka kevään matkat jäivät suureksi harmiksemme tekemättä, on meillä pitkät päivät aikaa puuhailla yhdessä. Aurinkoiset päivät ovat täydellisiä metsäretkille, pyörälenkeille ja ulkoiluun. On aikaa nikkaroida, askarrella tai laittaa yhdessä hyvää ruokaa. Kenelläkään ei ole kiire mihinkään. Juuri nyt on hyvä näin!<br /><br />&nbsp;Millaisella mielellä sinä olet juuri nyt?Nannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4678591876607435292.post-43964404388635439242020-03-13T15:02:00.002+02:002020-03-13T15:02:34.831+02:00Paljonko ruokaa kuluu viikossa?&nbsp;Kuulutko niihin ihmisiin joita kiinnostaa toisten ruokaostokset? Blogeissa vilahtelee säännöllisin väliajoin postauksia perheiden ruokaostostoksista ja itsekin olen sellaisia tehnyt. Meillä on monen muun tavoin pyrkimys välttää kokonaan ruokahävikkiä. Niinpä mielenkiinnosta ja viikon ostoksia helpottamaan pidin tammikuussa viikon listaa miten paljon eri aineksia meillä oikeasti viikossa kului. Oletko valmis kurkkimaan listaamme?<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-ECW86rZ1AMQ/Xmt-Hd6dNPI/AAAAAAAAHv8/FQlyWPL7-V8xgv31jmfWwIDSeQtUT06jQCLcBGAsYHQ/s1600/P3135324%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-ECW86rZ1AMQ/Xmt-Hd6dNPI/AAAAAAAAHv8/FQlyWPL7-V8xgv31jmfWwIDSeQtUT06jQCLcBGAsYHQ/s640/P3135324%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div><br />3kg perunoita<br />2kg porkkanoita<br />6 sipulia<br />n. 200g kevätsipulia<br />muutama valkosipulinkynsi<br />puolikas lanttu<br />pari parsakaalia<br />kukkakaali<br />noin litra sieniä<br />reilu kilo salaattia<br />17 kurkkua<br />500g paprikaa<br />2,5kg tomaattia<br />2 rasiaa kirsikkatomaatteja<br />2 nippua tilliä<br />1 nippu persiljaa<br />9 suolakurkkua<br /><br />1,5kg peruna-sipulisekoitusta<br />2pss pakastekasviksia<br />n. 500g lasagnelevyjä (osa gluteenittomia)<br />n. 600g riisiä<br />42 kananmunaa<br />6dl kermaa<br />250g ranskankermaa<br /><br />500g katkarapuja<br />650g graavilohta<br />200g kylmäsavulohta<br />1,5 kg naudan jauhelihaa<br />n. 1,5 kg hirvenlihaa<br />3 prk janssonin fileitä<br />1kg kanaa<br />800g seitifileepaloja<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-VxrHPhnNbyU/Xmt-Gdc49hI/AAAAAAAAHv4/mdNcQXA4UaM4wvQnU0NHZMjv0v3HUF-rgCLcBGAsYHQ/s1600/P3135341%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-VxrHPhnNbyU/Xmt-Gdc49hI/AAAAAAAAHv4/mdNcQXA4UaM4wvQnU0NHZMjv0v3HUF-rgCLcBGAsYHQ/s640/P3135341%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>3,5kg puurohiutaleita<br />1 purkki mysliä<br />1l sokeritonta jugurttia<br />1l kaurajugurttia<br />1,5kg rahkaa<br />n. 1kg 100% ruisleipää<br />1pkt gluteenitonta vuokaleipää<br />pari pellillistä sämpylöitä<br />2pkt leikkeleitä<br />n. kilo juustoja<br /><br />4 avokadoa<br />3kg rypäleitä<br />ämpärillinen appelsiineja<br />500g kiiviä<br />1 ananas<br />2,5kg omenoita<br />1,5kg mandariineja<br />3 terttua banaaneja<br />n. 1,5kg pakastemarjoja<br />1 sitruuna<br /><br />1 täytekakku<br />1 satsi gluteenittomia tuulihattuja<br />n. 500g karkkia<br />1 pss Namiset smoothie-makeisia<br /><br />Juomat:<br />&nbsp;15l maitoa<br />4l kauramaitoa<br />1l glögiä<br />2l mehukeittoa<br />1,5l limpparia<br />1 pillimehu<br />1 olut<br />1 siideri<br /><br />1 ateria ravintolassa<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-0rHQxCsOybY/Xmt99BQlR5I/AAAAAAAAHvs/iDj8jMLQKO0LCB8htfQjkGBwCN2fMHspgCLcBGAsYHQ/s1600/P3135305%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-0rHQxCsOybY/Xmt99BQlR5I/AAAAAAAAHvs/iDj8jMLQKO0LCB8htfQjkGBwCN2fMHspgCLcBGAsYHQ/s640/P3135305%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>&nbsp;Huomioitavaa on, ettei useampana päivänä koko perhe ollut kotona syömässä, mutta välipalapöydistä saattoi löytää lasten kavereitakin. Meillä ei myöskään kaupasta lähdetä hakemaan yhtä tai kahta loppunutta asiaa eli joissakin todellinen menekki olisi varmasti paljon suurempaa. Esim. kurkku meillä loppuu aina kesken, sillä lapset tykkäävät sitä napostella kokonaisen kerrallaan ihan sellaisenaan. Jotain saattoi myös unohtua listaan merkitä ylös ja jauhoja yms. en nyt alkanut laskemaan. Pääpiirteittäin meillä kuluu esim. 1 pkt gluteenittomia jauhoja viikossa.<br /><br />&nbsp;Ostoksissa pyrimme suosimaan kotimaista ja joitain tuotteita haemme myös suoraan tuottajilta. Kuten listasta voi päätellä, saa meillä kauppaan menemään ihan sievoisen summan rahaa. Toisaalta tarvittaessa myös ruokakustannuksista olisi helppo vielä nipistääkin jättämällä kalliit herkut pois ja hyödyntämällä vielä entistä enemmän pakastimen anteja.<br /><br />Millaiselta sun listasi näyttäisi?Nannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4678591876607435292.post-72820060352888757492020-03-02T21:49:00.000+02:002020-03-02T21:49:33.703+02:00Koulutulokas&nbsp;Tämä postaus on odottanut luonnoksissa monen muun tavoin jo pari kuukautta.&nbsp; Kävi nimittäin niin, että eräällä perheretkellä ulkopuolisia ihmisiä seuratessani ärsyynnyin niin, että päätin hylätä kuukaudeksi somen ja netin. Tai eihän nykypäivänä täysin ilman selviä, mutta pyrin hoitamaan vain pakolliset laskunmaksut, Wilmat jne. Kuin huomaamatta menikin yli kuukausi, eikä tehnyt edes tiukkaa!<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-anmA3ci3JrE/Xl1iYuULNyI/AAAAAAAAHvY/hDna_3S9GyQ0UwvjdtidkooAPPsY_HxswCLcBGAsYHQ/s1600/P2075046%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-anmA3ci3JrE/Xl1iYuULNyI/AAAAAAAAHvY/hDna_3S9GyQ0UwvjdtidkooAPPsY_HxswCLcBGAsYHQ/s640/P2075046%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>Nykyään tietotekniikan kehityksen vuoksi niin monet asiat käyvät kuin lähes huomaamatta. Eräänä joulukuisena päivänä oli Wilmaan ilmestynyt osio koulutulokas. Tuon huomatessani jähmetyin hetkeksi tunteikkaana. Isompien lasten kohdalla lähikoulukirjeitä oli aina pienoisen jännityksen keskellä odotettu postitse alkuvuodesta. Nyt pian tuon osion ilmestymisen jälkeen saimme jo ennen joulua tietää Onnin tulevan lähikoulun. Tai oikeastaan, vaikka asummekin lähes kahden koulun rajalla, tiesin tulevan päätöksen jo etukäteen.&nbsp; Ei konkreettista kirjettä kädessä, mutta kuitenkin mustaa valkoisella kertomassa kuinka omasta pikkuisesta on tulossa hiljalleen ihan oikea koululainen. Niisk!<br /><br />&nbsp;Vaikka tällä kertaa tieto lähikoulusta ja ilmoittautuminen kouluun tapahtui tietokoneen välityksellä, on ne samanlaiset tunteet kuin isompienkin kohdalla silti läsnä. Hetkittäin tekisi mieli painaa paniikkinappulaa, jolla saisi tämän ajan hetkeksi vielä pysähtymään. Meidän hymy huulilla syntynyt pieni vauvamme on jo koulutulokas! Niin mahtavan hieno asia, mutta samalla niin haikeaa.<br /><br />&nbsp;Suureksi iloksemme Onnin lähikoulu on se sama tuttu ja turvallinen pieni kyläkoulu, jossa isommat lapsetkin ovat olleet. Näin aamun bussimatkat taittuvat yhdessä isoveljen kanssa, mikä luo Onnille hänen vielä tarvitsemaansa suurta turvaa. Tuttu pihapiiri, tutut kaverit ja suuria kouluja vähäisempi oppilasmäärä lisää meidän vanhempien luottoa oppimisen sujumisesta syksylläkin. Onhan valtaosa vanhemmista koululaisistakin jo tuttuja!<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-C2UYVwaQeeI/Xl1ia7fUvHI/AAAAAAAAHvc/qPMANXjIeHMUr8eG8ozi02zxeMsVu14xwCLcBGAsYHQ/s1600/P2205163%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-C2UYVwaQeeI/Xl1ia7fUvHI/AAAAAAAAHvc/qPMANXjIeHMUr8eG8ozi02zxeMsVu14xwCLcBGAsYHQ/s640/P2205163%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>&nbsp;Hyppäys eskarista koululaiseksi ei nykyään ole suuren suuri ja Onnillakin käytössä oleva joustava alkuopetus kaventaa sitä entisestään. Silti onhan se ihka ensimmäinen luokka lapselle ja vanhemmille suuri asia. Kun Onni astuu koulun ovesta syksyllä ensimmäistä kertaa sisään, tulee koulumaailma hänen elämäänsä vähintäänkin armeijaikään asti. Tuntuu hurjan pitkältä ajalta, mutta loppupeleissä hujahtaa ohitse yllättävän nopeasti.<br /><br />&nbsp;Luottamuksesta huolimatta ei voi taas kerran kuin ihmetellä miten kummassa olemme taas näin pian tässä vaiheessa? Aarre tuntuu vielä niin pieneltä, mutta todellisuudessa vuodet vierivät hänenkin kohdallaan ihan yhtä nopeasti. Ehkä täytyy syksyn jälkeen alkaa siis henkisesti valmistautumaan jo seuraavaan koulukutsuun :DNannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4678591876607435292.post-59297016603368120042020-01-04T08:29:00.000+02:002020-01-04T08:29:12.212+02:00Mitä vuosi tuokaan tullessaan?&nbsp; Otimme uuden vuoden vastaan perheen kesken herkutellen ja rentoutuen. Pojista yksi toisensa jälkeen nukahtivat sohvalle; Aarre ennen puolta yötä ja isommat pojat hieman vuoden vaihtumisen jälkeen. Talon hiljennyttyä yritimme miettiä toiveita alkaneelle vuodelle. Kuinkas sitten kävikään?<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-HH-GhtOCPuI/Xg-_Aaa8p5I/AAAAAAAAHuw/fuJ8vmNdPaY47_y370MAN2v8bxoF_EivwCLcBGAsYHQ/s1600/PC314642%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-HH-GhtOCPuI/Xg-_Aaa8p5I/AAAAAAAAHuw/fuJ8vmNdPaY47_y370MAN2v8bxoF_EivwCLcBGAsYHQ/s640/PC314642%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>&nbsp;Edessämme oli 366 uutta päivää, joten suunnitelmille ja haaveille olisi tilaa sekä aikaa löytynyt. Unelmia toki meillä kaikilla on. mutta meidän 2020-listamme pysyi melkoisen tyhjänä. Päällimmäisenä toiveena on edellisvuotta kaikin puolin parempi vuosi. Ihan ok-perusvuoden jälkeen kai siinäkin on jo tavoitetta? Toki keskustelussamme esiintyi myös ne ihan perinteiset toiveet terveydestä yms.<br /><br />Toiveissa on lisäksi ehdottomasti entistä enemmän yhteistä aikaa. Pyrkimys kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja stressittömämpään elämään jatkuu entiseen malliin. Lisäksi vuoden toivelistaan tuli enemmän aikaa mökillä. Haaveilemme myös koko perheen löhölomasta keväällä, mutta aika näyttää salliiko miehen työtilanne. Siinä se lista olikin kaikessa lyhykäisyydessään.<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-vQLqztxKaL0/Xg-_D71MVcI/AAAAAAAAHu0/d8NAMPJq4LYsnkWdUOPBSAo-o5VSIL3vgCLcBGAsYHQ/s1600/P1014679%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-vQLqztxKaL0/Xg-_D71MVcI/AAAAAAAAHu0/d8NAMPJq4LYsnkWdUOPBSAo-o5VSIL3vgCLcBGAsYHQ/s640/P1014679%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>&nbsp; Tänä vuonna taidamme suunnitelmien sijaan elää enemmän hetkissä. Voisimme perinteiseen tapaan suunnitella pitkän listan asioita ja lopulta stressaantua tai pettyä, ettei kaikkea millään ehdi ja jaksa toteuttaa. Toki meillä on mielessä monta haavetta; asioita mitä pitäisi saada aikaan tai paikkoja joissa ehdottomasti käydä. Ehkä on parempi kuitenkin toteuttaa niitä hiljalleen, kun aika ja mielenkiinto sen sallivat.<br /><br />&nbsp;Tästä vuodesta voin ennakolta varmuudella kertoa vain muutamia asioita.<br />♥ Nautimme varmasti luonnosta ja liikkumisesta yhdessä.&nbsp;<br />♥ Jatkamme erilaisiin museoihin ja muihin kiinnostaviin kohteisiin tutustumista<br />♥ Mökin pihapiiri kohenee taas lisää<br />♥ Onni tulee aloittamaan koulutaipaleensa<br />♥ Aarresta tulee kerholainen<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-am3cJmjHUEY/Xg-_ACQoObI/AAAAAAAAHu4/UONZ_E5bwXsweIGrxz-90PN32cx4dy3_QCEwYBhgL/s1600/P1014666%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-am3cJmjHUEY/Xg-_ACQoObI/AAAAAAAAHu4/UONZ_E5bwXsweIGrxz-90PN32cx4dy3_QCEwYBhgL/s640/P1014666%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>&nbsp; Tältä pohjalta on hyvä lähteä rakentamaan onnellista vuotta 2020 ja uutta vuosikymmentä. Suuria tunteita ja iloa ei tästäkään vuodesta taatusti puutu. Myös erilaiset haasteet kuuluvat elämään. Hyvällä tuurilla yksi tai useampi unelmakin muuttuu todeksi, joten odottavaisin mielin jään katsomaan millainen vuosi tästä tuleekaan.<br /><br />&nbsp;Millaisia suunnitelmia ja haaveita sinulla on vuodelle 2020?Nannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4678591876607435292.post-61640404483548327562019-12-31T17:36:00.000+02:002019-12-31T17:36:01.340+02:00Vuosi 2019 nippuun&nbsp;Vuoden viimeistä taas viedään ja samalla pääsemme pian uudelle vuosikymmenelle. Kymmeneen vuoteen onkin mahtunut hurjasti ihania asioita, joista päällimmäisenä tietysti meidän poikien syntymät. Toisaalta osa noista vuosista ovat olleet omalla laillaan kovin raskaita ja usvaisia.&nbsp; Onpahan ainakin nähty niin päivän ihanuudet, aamun ensisäteet kuin yön kauneudetkin. On opittu nauttimaan entistä paremmin arjen pienistä iloista ja olemaan kiitollisia siitä mitä meillä on.<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-0p7mpuSkOSk/Xgtobnlj_gI/AAAAAAAAHtk/uSzeZ334jaUYSVHDdCs1Pb7_q7CSLA6nACLcBGAsYHQ/s1600/P1316284%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-0p7mpuSkOSk/Xgtobnlj_gI/AAAAAAAAHtk/uSzeZ334jaUYSVHDdCs1Pb7_q7CSLA6nACLcBGAsYHQ/s640/P1316284%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-DMigGH6CLUk/XgtogkWGbPI/AAAAAAAAHto/0PVyFdzuy0ABcqoWtOBgK889h6hDeyKDQCLcBGAsYHQ/s1600/P3277237%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-DMigGH6CLUk/XgtogkWGbPI/AAAAAAAAHto/0PVyFdzuy0ABcqoWtOBgK889h6hDeyKDQCLcBGAsYHQ/s640/P3277237%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-pXNpBw0NSbI/Xgtonk7MODI/AAAAAAAAHtw/3YAsKuzplGQHh424762PPEbWu_RxEf0ugCLcBGAsYHQ/s1600/P3317363%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-pXNpBw0NSbI/Xgtonk7MODI/AAAAAAAAHtw/3YAsKuzplGQHh424762PPEbWu_RxEf0ugCLcBGAsYHQ/s640/P3317363%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>&nbsp;Vuosi sitten suunnittelimme vuoden 2019 olevan stressittömämpi hyvän olon vuosi ja paljon positiivisia muutoksia sillä saralla saimmekin aikaan. Koin vihdoin taas löytäneeni energisen minäni ja voin niin sisäisesti kuin ulkoisestikin paremmin kuin vuosikausiin. Blogin kannalta toki muutos oli hieman surkeampi, sillä en enää istu bloggaamassa yömyöhään, eikä aikaa päivisin välttämättä löydy.<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-jgKaoGBKD7I/XgtoqsNoKOI/AAAAAAAAHt0/mTQY0I2_eKwZipjfF9klg7UnonVu2JcxQCLcBGAsYHQ/s1600/P4188065%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-jgKaoGBKD7I/XgtoqsNoKOI/AAAAAAAAHt0/mTQY0I2_eKwZipjfF9klg7UnonVu2JcxQCLcBGAsYHQ/s640/P4188065%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-8xiYDhgH4yQ/Xgto0pAxsEI/AAAAAAAAHuE/8qSIuhweSk0_xCAlhVBYVk4tlp86hsgjwCLcBGAsYHQ/s1600/P4248155%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-8xiYDhgH4yQ/Xgto0pAxsEI/AAAAAAAAHuE/8qSIuhweSk0_xCAlhVBYVk4tlp86hsgjwCLcBGAsYHQ/s640/P4248155%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>&nbsp;Pian päättyvä vuosi oli omalla laillaan raskas, mutta hyvin perhekeskeinen. Vuosi oli täynnä elämää sen kaikkine tunnetiloineen. Olemme vuoden aikana saaneet ihastella Onnin sosiaalista kehittymistä ja Aarren kasvua touhukkaaksi pikkumieheksi sekä nähneet lapsen innosta tuikkivat silmät, kun oma lempiurheilulaji on löytynyt. Kaikkiaan tämä vuosi on ollut ihan hyvä perusvuosi muiden joukossa. Ei mikään huippu ihana, mutta monta hymyn suupielille tuovaa muistoa se kätkee sisäänsä.<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-a-cEpG0HY00/Xgtoz9-8T2I/AAAAAAAAHuA/tvIm9_l2sEsfxrgM0pTUNc5z17sbcozawCLcBGAsYHQ/s1600/P5269099%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-a-cEpG0HY00/Xgtoz9-8T2I/AAAAAAAAHuA/tvIm9_l2sEsfxrgM0pTUNc5z17sbcozawCLcBGAsYHQ/s640/P5269099%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-kDkkAAI0eqo/Xgto3Un73xI/AAAAAAAAHuM/-OMr0hIVnxQCecfpG58qCthYKlf5NkGlgCLcBGAsYHQ/s1600/P6199880%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://1.bp.blogspot.com/-kDkkAAI0eqo/Xgto3Un73xI/AAAAAAAAHuM/-OMr0hIVnxQCecfpG58qCthYKlf5NkGlgCLcBGAsYHQ/s640/P6199880%2B%25282%2529.JPG" width="640" /></a></div><br /><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-rlF9pXxNqus/Xgto0gvaCNI/AAAAAAAAHuI/8GjAZcTpW7YZ7bTQC1LYHv6RrTL8EFuQACLcBGAsYHQ/s1600/P5219032%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-rlF9pXxNqus/Xgto0gvaCNI/AAAAAAAAHuI/8GjAZcTpW7YZ7bTQC1LYHv6RrTL8EFuQACLcBGAsYHQ/s640/P5219032%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div><br /><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-nkSwC4ys24g/XgtpCeL7YbI/AAAAAAAAHuU/CqV-j1oQcQogzRHsIYQltvqtKi-VGZPNgCLcBGAsYHQ/s1600/P8241878%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1068" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-nkSwC4ys24g/XgtpCeL7YbI/AAAAAAAAHuU/CqV-j1oQcQogzRHsIYQltvqtKi-VGZPNgCLcBGAsYHQ/s640/P8241878%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>&nbsp;Vuoden aikana kävimme paljon museoissa ja rakensimme nuotiopaikan sekä laavun mökille. Juhlimme miehen kanssa 10. aviovuotta, mutta valitettavasti häämatka odottaa yhä edelleen tekemistään. Olemme hitsaantuneet avioparina sekä perheenä entistä enemmän yhteen ja odotamme mielenkiinnolla uuden vuoden tuomia seikkailuja. Vuosi 2020 täältä tullaan!<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-aHr7hxg0hpM/XgtmxJCRPyI/AAAAAAAAHtQ/gJu07kFE9NoWXAHsa24-yNkojPCIwr6ZQCLcBGAsYHQ/s1600/P8131418%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-aHr7hxg0hpM/XgtmxJCRPyI/AAAAAAAAHtQ/gJu07kFE9NoWXAHsa24-yNkojPCIwr6ZQCLcBGAsYHQ/s640/P8131418%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-J8hOeZquGbA/XgtmZbeMGRI/AAAAAAAAHtI/LlSHGOVCOYgMF1iVAlx2NJvbcoBZZoZ-ACLcBGAsYHQ/s1600/PA123573%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-J8hOeZquGbA/XgtmZbeMGRI/AAAAAAAAHtI/LlSHGOVCOYgMF1iVAlx2NJvbcoBZZoZ-ACLcBGAsYHQ/s640/PA123573%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div><br />&nbsp;Lopuksi haluan kiittää sinua tästä vuodesta ja toivottaa onnen hetkiä uudelle vuosikymmenelle♥Nannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4678591876607435292.post-60456751139214179352019-12-30T14:59:00.000+02:002019-12-30T14:59:05.958+02:00Meidän joulukuu&nbsp;Enpä olisi kuukausi sitten uskonut kuinka rentoon joulukuuhun pystymmekään. Osasyyllinen tähän taitaa kyllä olla sairasteluputki, joka yllätti taudilla jos neljännelläkin perheemme jäseniä.&nbsp; Lisäksi joulukuun juhlat ja kiireet sekä tonttupajan ahkerointi takasivat taas yhden blogiloman. Ennen päivittelin blogia usein lasten mentyä nukkumaan tai alkuyöstä, mutta nyt nautin ennemmin kaikesta vähäisestä kahdenkeskisestä ajasta miehen kanssa ja pidän univelat kurissa. Kysyjille ja ihmettelijöille siis tiedoksi, täällä ollaan yhä! Muutama lisätunti vuorokauteen olisi vain blogin kannalta tarvittavaa.<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-SVYJWvWzeSk/Xgny9VXmiOI/AAAAAAAAHsc/uOy6UjOFo5YN9eAuCQS11Wy2AFjA_7ACgCLcBGAsYHQ/s1600/PB254163%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://1.bp.blogspot.com/-SVYJWvWzeSk/Xgny9VXmiOI/AAAAAAAAHsc/uOy6UjOFo5YN9eAuCQS11Wy2AFjA_7ACgCLcBGAsYHQ/s640/PB254163%2B%25282%2529.JPG" width="640" /></a></div>&nbsp;Joulukuu meni meidän perheessä siis pitkälti aina jonkun potiessa. Sairastelujen lisäksi ehdimme kuitenkin nauttimaan joulun ajasta tuttuun tapaan. Leivoimme valtavat kasat pipareita, askartelimme hauskoja juttuja, teimme jouluisia askareita ja yllätyksiä läheisille. Onnin hittimateriaali oli tänä vuonna puu ja hän nikkaroikin hauskat jouluiset kortit. Tellu maalasi tauluja ja Aarre taas tykästyi tonttu-teemaan eikä muut askarteluideat tahtoneet kelvata.<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-V05rMbdAdFo/XgnzRz4CF_I/AAAAAAAAHs0/kkgpnQ2zUMUkRoWNXpQ1n5odQpgQIOewwCLcBGAsYHQ/s1600/PC294590%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-V05rMbdAdFo/XgnzRz4CF_I/AAAAAAAAHs0/kkgpnQ2zUMUkRoWNXpQ1n5odQpgQIOewwCLcBGAsYHQ/s640/PC294590%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>&nbsp;Kerrottavaa tästä kuusta riittäisi varmasti maratonipostauksen verran. Siispä on ehkä parempi listata kohokohdat:<br /><br />♥ Aarre kulki kirjaimellisesti koko kuun tonttulakki päässään. Hän oikeasti nukkuikin lakin kanssa!<br />♥ Odotimme kovasti lunta ja odottelemme yhä. Alkukuusta maa oli hieman valkoinen, mutta muutamaan lumiukkoon on lumileikit jääneet.<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-bHgezzHrLJw/XgnzBttQZVI/AAAAAAAAHsg/ZshC5tohcSEqNd03TAaakDDaHrgRrYAGgCLcBGAsYHQ/s1600/PC104310%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1068" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-bHgezzHrLJw/XgnzBttQZVI/AAAAAAAAHsg/ZshC5tohcSEqNd03TAaakDDaHrgRrYAGgCLcBGAsYHQ/s400/PC104310%2B%25282%2529.JPG" width="266" /></a></div>♥ Tutkimme perinteiseen tapaan itsenäisyyspäivänä aarrelaatikkoani, josta löytyy sodanaikaisia kuvia ja isompia lapsia kiinnostavia kirjeitä.<br />♥ Vietimme miehen kanssa päivän ihan kaksin, vaikka miehen päivystys vähän toikin päivän kulkuun jännitystä.<br />♥ Testasimme onko nousevan kuun aikaan kaadettu kuusi oikeasti parempi. Vielä ei ole juurikaan karissut!<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-qCl1xI2Wx8o/XgnzUcjnF0I/AAAAAAAAHs4/weJkhHv_S0EvpOzH9lVUy4VmwnZZTiIlQCLcBGAsYHQ/s1600/PC244459%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://1.bp.blogspot.com/-qCl1xI2Wx8o/XgnzUcjnF0I/AAAAAAAAHs4/weJkhHv_S0EvpOzH9lVUy4VmwnZZTiIlQCLcBGAsYHQ/s640/PC244459%2B%25282%2529.JPG" width="640" /></a></div>♥ Luimme 27 erilaista jouluista kirjaa, osan vieläpä useampaan kertaan.<br />♥ Nautimme lämpimästä glögistä niin sisällä kuin ulkonakin<br />♥ Osa meistä kävi elokuvissa.<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-_RWgNb7I7TE/Xgny6VJagOI/AAAAAAAAHsY/bHuVOtA24ScUDtLhEjKcGiD-nwCfCWjBgCLcBGAsYHQ/s1600/PC094286%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-_RWgNb7I7TE/Xgny6VJagOI/AAAAAAAAHsY/bHuVOtA24ScUDtLhEjKcGiD-nwCfCWjBgCLcBGAsYHQ/s640/PC094286%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>♥ Toteutimme isojen poikien pitkäaikaisen haaveen ja kävimme ihastelemassa Cola-rekkaa. Ei tosin jonotettu tuntia porttien sisäpuolelle.<br />♥ Otimme osaa koululaisen harrastusjoukkueen perhepäivään ja urheilemisesta tykkäävä Onni sai siitäkin kipinän. 30km:n harrastusmatka tullee siis ensi vuonna entistä tutummaksi.<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-pCU5FfTenFw/XgnzD7ql9MI/AAAAAAAAHsk/cea-Zjv7USYfWi9bI4L8v6K6lqKp4Gv-wCLcBGAsYHQ/s1600/PC194388%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-pCU5FfTenFw/XgnzD7ql9MI/AAAAAAAAHsk/cea-Zjv7USYfWi9bI4L8v6K6lqKp4Gv-wCLcBGAsYHQ/s400/PC194388%2B%25282%2529.JPG" width="266" /></a></div>♥ Osallistuimme jouluisiin tapahtumiin ja kävimme moikkaamassa useampaan kertaan itse joulupukkia. Aarrella oli kova hätä, muistaahan vanha pukki varmasti hänen tärkeimmän toiveensa.<br />♥ Onni haaveili tontun ammatista ja aattona joulupukki toivotti tervetulleeksi tonttukouluun! Enää jännittää, koskahan tuo koulu alkaa?!<br /><br />&nbsp;Jouluaaton me vietimme kotona. Lapset koristelivat aamulla kuusen ja etenkin alaoksilta voikin löytää 3-4 pallon sarjoja Aarren vähän innostuessa. Mies joutui kiireessä lähteä etsimään vielä kaupoista varalamppuja kuusen valoihin. Eihän niitä löytynyt, joten led-valosarja toimi kyllä kauniisti sekin. Lounaaksi söimme riisipuuroa ja vanhempien tehdessä viimeisiä jouluruokia, pojat leikkivät ja pelailivat jännityksissään. Päivän vähän hämärtyessä Onni vei koristelemansa kynttilän kumminsa haudalle ja itse koitin rauhoittaa hieman ylikierroksilla käyvää Aarrea. Pian jouluaterian jälkeen onneksi kuitenkin se odotettu vieras tuli ja voi kääk mikä määrä lahjoja hänellä olikaan mukanaan. Aarre sai kun saikin toivomansa paloauton ja Onni traktoriinsa peräkärryn, mutta muutoin lahjavuoresta paljastui pitkälti harrastusvälineitä, kirjoja ja vaatteita.<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-777K-eOCrgo/XgnzPKJiNoI/AAAAAAAAHss/9MdniFFYk7gnwr6R6bpcu6dODR8dH-j0QCLcBGAsYHQ/s1600/PC294578%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-777K-eOCrgo/XgnzPKJiNoI/AAAAAAAAHss/9MdniFFYk7gnwr6R6bpcu6dODR8dH-j0QCLcBGAsYHQ/s640/PC294578%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>&nbsp;Joulupäivä ja tapaninpäivä olivatkin omistettu yhdessäololle niin oman perheen kuin läheistenkin kesken. Nautimme jouluisista herkuista, pelailimme ja luimme. Nauroimme paljon ja tietysti leikimme. Kävimme perinteisellä joulupäivällisellä mummolassa ja nautimme ystävien seurasta. Lasten mentyä nukkumaan nautimme miehen kanssa kaksin harvinaisesta tilanteesta, sillä miehellä oli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan koko joulu vapaa! Sen parempaa joululahjaa emme voineetkaan saada.<br /><br />Nyt joulun jälkeen olemme jatkaneet lomailua oikeastaan samaan malliin. Koululaiset ovat käyneet yökyläilemässä, mutta muuten olemme ottaneet vain rennosti ja nauttineet kiireettömyydestä. Jokainen lapsi vuorollaan on saanut arkea enemmän kahdenkeskistä aikaa ja muutoin olemme touhuilleet yhdessä kasassa leikkien, pelien, askarteluiden ja liikunnan merkeissä. Tällä samalla rennolla fiiliksellä on hyvä jatkaa uudelle vuosikymmenelle.<br /><br />&nbsp;Mitä sinun loppuvuoteesi kuuluu?<br /><br /><br /><br /><br /><br />Nannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4678591876607435292.post-44579860629251481202019-12-04T23:01:00.001+02:002019-12-04T23:01:25.259+02:00Kaipaako joulukoti kaupan koristeita?&nbsp;Loppusyksystä kaupan hyllyt täyttyvät toinen toistaan upeammista joulukoristeista. Nuo koristerivit houkuttelevat ostajia luokseen ja usein me joulupiiskurin kanssa riennämme oitis uutuuksia ihastelemaan. Ihailevilta huokauksilta ja 'ostetaanko'-hihkaisuilta ei voi välttyä. Koristeet jätetään kuitenkin vielä loka-marraskuun vaihteessa hyllyyn ja sama ihasteluryntäys toistuu hieman lievempänä kerta toisensa jälkeen.<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-7Ri7zNk8qC4/XegdC2igAOI/AAAAAAAAHr4/qnSLhyy-qNkH1ZyTHG0x0QkW4zLOQty6ACLcBGAsYHQ/s1600/PC034227%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-7Ri7zNk8qC4/XegdC2igAOI/AAAAAAAAHr4/qnSLhyy-qNkH1ZyTHG0x0QkW4zLOQty6ACLcBGAsYHQ/s640/PC034227%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>&nbsp;Voin myöntää, että meillä kaapit pursuilevat joulukoristeista! Laatikoiden kätköistä löytyy toinen toistaan suloisempia koristeita, joista ei missään nimessä raaski luopua. Lapsetkin rakastavat niitä. Harva noista koristeista kuitenkaan on sieltä kauppojen ihanuuksien joukosta. Laatikoistamme löytyvät joulukoristeet kertovat omalta osaltaan tarinaa lapsiemme jouluista. Nuo koristeet ovat lapsiemme pieniä aarteita, sillä he ovat ne itse tehneet.<br /><br />&nbsp;Jo vuosikausia olemme viettäneet joulun alla päivittäisiä askarteluhetkiä. Se vähentää lasten jännitystä, mutta on myös mukavaa yhteistä puuhaa. Laatikoissamme on askarteluja, joita olen tehnyt vuoroon jokaisen lapsen kanssa. Jokainen noista askarteluista on samasta muotista, mutta joista erottuvat vuodet ja jokainen on kuitenkin selvästi tekijänsä näköinen. Sitten on myös iso joukko eri vuosien hittejä, mutta iloa jokaisessa koristeessa on tunteiden lisäksi rutkasti mukana. Onnekseni lapset ovat antaneet paljon säilöttyjä enemmän tuotoksiaan myös muille eikä jokainen suloinen askartelu ole kestänyt leikkimistä tai vuosia.<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-PsFghQJpIGE/XegdDKrsXrI/AAAAAAAAHr8/zDXTZP9VQkQEDSUWExqmgAB6uSNsJG6qwCLcBGAsYHQ/s1600/PC034223%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-PsFghQJpIGE/XegdDKrsXrI/AAAAAAAAHr8/zDXTZP9VQkQEDSUWExqmgAB6uSNsJG6qwCLcBGAsYHQ/s640/PC034223%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>&nbsp;Löytyy meidän kaapeista paljon myös niitä kaupan joulukoristeita. Myönnän ostaneeni muutaman tänäkin vuonna. Silti meidän perheen joulun koristelusta vastaa suurimmaksi osaksi lapset, jotka suuren ylpeyden vallassa laittavat ihan itse tekemänsä koristeet esille. Aarrekin silmät loistaen ja riemuissaan hyppien esittelee kaikille vieraille hänen ihan omia juttujaan.&nbsp; Eikä sitä vanhempanakaan koe mistään ostetusta koristeesta yhtä mahtavaa tunnetta.<br /><br />Miksi siis viettää kulutusjuhlaa, kun ne lasten mielestä parhaat jutut syntyvät kuitenkin paperirullasta ja paperista tai muista yksinkertaisista materiaaleista? Pitäisikö meidän aikuisten lasten tavoin arvostaa joulun koristelussa enemmän pieniä asioita ja nauttia itse tekemisen riemusta ainaisen ostamisen sijaan? Joulussa perimmäisenä, kun kuitenkin on kyse aivan muusta kuin kodin juhla-asusta.Nannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4678591876607435292.post-11995724907036762832019-12-02T23:39:00.000+02:002019-12-02T23:39:39.976+02:00Näkyykö tonttuja?&nbsp;Onni haaveilee tulevansa joskus ihan oikeaksi tontuksi. Voi kuinka paljon kivoja ja jännittäviä hommia tontuilla hänen mielestä onkaan eivätkä ne lopu kesken! Oikeastaan tuntuu kuin Onnin sisällä asuisikin pieni iloinen tonttu. Niin innoissaan ja onnellisena hän aina joulua odottaa.<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-SafBSyGIupQ/XeWEHXYP6vI/AAAAAAAAHro/HC_KEi_YzNUhr45QPFUD7Ppl0Xi9e9JsACLcBGAsYHQ/s1600/PC024191%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-SafBSyGIupQ/XeWEHXYP6vI/AAAAAAAAHro/HC_KEi_YzNUhr45QPFUD7Ppl0Xi9e9JsACLcBGAsYHQ/s640/PC024191%2B%25282%2529.JPG" width="426" /></a></div>&nbsp;Aarre puolestaan matkii tietysti veljeään. Eräänä arkiaamuna hän kaipasi kiikareita. Sellaisia ei siihen hätään löytynyt, mutta Aarrea ei tarvinnut houkutella askartelemaan. Näin joulun alla päädyttiinkin tekemään oikeat tonttujen kiikarit, joista taisi tulla kyllä joulupukin versiot.<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-uEoux8xUp3s/XeWEGJLn9FI/AAAAAAAAHrk/N3P8ZG_4YQcA3vM1rF04l6sEIfN_HG23ACLcBGAsYHQ/s1600/PC024197%2B%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1280" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-uEoux8xUp3s/XeWEGJLn9FI/AAAAAAAAHrk/N3P8ZG_4YQcA3vM1rF04l6sEIfN_HG23ACLcBGAsYHQ/s640/PC024197%2B%25282%2529.JPG" width="512" /></a></div>&nbsp;Päällystettiin siis kaksi paperirullaa punaisella ja tehtiin koristeeksi mustasta sekä kultaisesta kartongista vyö. Hihnaksi jouluista nauhaa ja joulun hittikiikarit olivat valmiit! Onni teki tietysti myös eskarista tullessaan itselleen omat ja näillä näkee kuulemma hyvin niin tonttujen jäljet, piilopaikat, metsän eläimet kuin kiltit lapsetkin. Niin ja tuhma aikuiset myös eli täytynee muistaa olla kiltisti ;)<br /><br /><br />Nannahttp://www.blogger.com/profile/11106369607347574914noreply@blogger.com2